Kehu nainen päivässä!

Naisten välinen kannustamattomuus ei ole uusi aihe, tästähän on puhuttu iät ja ajat. Itsekin olen pohtinut tätä aikaisemmin ja vuosi sitten päätin tehdä epätieteelliset kriteerit täyttävän tutkimuksen ja soitin vanhemmilleni ja muutamalle muulle vanhempieni iässä olevalle henkilölle.

Nopean keskustelun jälkeen he vahvistivat käsitystäni. Näin on esitetty myös aiemmin, naisen oli vaikea kannustaa toista naista jo 40-50-luvuilla. Haastattelin myös itseäni nuorempaa sukupolvea. Tyttäreni ikäryhmän tytöt kuulemma kaikki kannustavat ja kehuvat toisiaan. Saatamme syntyä toisiamme kannustaviksi, mutta myöhemmällä iällä tapahtuu jotain odottamatonta. Vai onko nykypolvi kehittyneempi, syntyvät meitä viisaammiksi.IMG_0240

Miksi naiset eivät kannusta toisiaan? Poikkeuksiakin tietenkin on. Itse kuulun niihin onnekkaisiin, jotka ovat saaneet paljon kannustusta. Äitini, tyttäreni ja parhaat ystävättäreni ovat aina kannustaneet minua, he eivät ole epäilleet osaamistani, vaikka itse välillä olen. Lisäksi kolme lempimiestäni – Peter, poikani  ja isäni– antavat minulle aina kannustavia kehuja, joskus minusta tuntuu, että hiukan sokeastikin.

Kannustajan ei kuitenkaan tarvitse olla ydinperheestä. Joskus vieraan kannustus saattaa tuntua vielä suloisemmalta. “Tottakait sinä kehut minua, olenhan lapsesi”-ajatus ei voi päteä tähän kehuun. Mutta pitäisikö kehujan motiiveja miettiä, ajatella “Mitä hän minusta haluaa?”. “Anna mennä vaan, ota kehu vastaan!”, minä sanon.

Kehu nainen päivässä!

Vaikka poikkeus vahvistaisi säännön, olen sitä mieltä, että meidän naisten on välillä vaikea kehua toisia naisia. Olla iloinen toisen saavutuksista ilman tunnetta, että se olisi itseltä pois. Myös minä tunnen toisinaan kateutta, sehän taitaa olla ihan normaalia. Mutta, onhan miestenkin välistä kateutta olemassa. Kateus ilmenee paremminkin kilpailuna ”jos tuokin pystyy tuohon, pystyn minäkin!”. Tuolloin kateus on eteenpäin työntävä voima, kateuden ei nimittäin tarvitse olla toista tuhoavaa.

Voisimmeko olla iloisia toisen puolesta, esimerkiksi ystävättären uudesta mekosta, vaikka emme itse haluaisi samanlaista, meillä ei olisi varaa siihen, emme mahtuisi moiseen mekkoon tai me näyttäisimme mekossa vielä upeammalta. Voisimmeko vain ajatella, ”ihanaa, hän todella pitää mekostaan!”?MM-0603

Tai, voisimmeko kehua toisen uutta kodin sisustusta. Sen, josta hän lähetti kuvan myös Facebookiin. Voisimmeko pitää siitä, vaikka emme juuri samanlaista keittiönkaapistoa kuolaakaan itsellemme, vaikka emme allekirjoittaisi jokaista valittua nippeliä ja nuppia. Vaikka meillä ei olisi koskaan mahdollisuutta hankkia samaa tai vaikka itsellämme olisi paljon upeampi ja uljaampi keittiö, niin emmekö voi vain painaa sitä “tykkää”-nappia ja olla iloisia toisen onnesta. Hän ei olisi ladannut kuvaa sosiaaliseen mediaan, jollei toivoisi positiivista vastaanottoa muilta.

Aloita kehu vaikka itsestäsi

Ei ole uusi ilmiö, että naisia on vaikea saada esim. haastatteluohjelmiin tai paneelikeskusteluihin. Kun oman alansa huippuosaajaa (joka sattuisi tässä tapauksessa olemaan nainen) pyydetään tv-haastatteluun, hän sanoo helposti, että enhän minä nyt tässä niin ekspertti ole, ja vinkkaa haastatteluun mieskollegansa. Kollegan, joka on kaikilla mittareilla mitattuna osaamisessaan naista jäljessä.

Tässä naisilla on skarpattavaa. Nainen harmiksemme ajattelee helposti, ettei hän nyt voi tulla puhumaan aiheesta, onhan hänellä vielä yksi pieni detalji asiassa selvittämättä, pieni vaje osaamisessa. Mies taas ajattelee, että “kyllähän minä tästä aika paljon osaan sanoa” ja menee innolla haastateltavaksi. Siksi onkin hyvä muistaa, ettei täydellinen osaaminen ole tärkeää, vaan se, että uskaltaa jakaa osaamisensa ja pitää itsestään hiukan meteliä. Kukas se naisen jalustalle nostaisi, jos ei nainen itse.

Kun oma itsetunto on kohdillaan, huomattavasti helpompi on kehua itseään ja myös muita. Kun ei ole liian kiire, helpompi on myös miettiä toisen tunteita. Kun aloittaa kehumalla itseään, oppii kehumaan toista. Itsensä vähättelijä ei ehkä voi aidosti olla iloinen toisten puolesta. Ja ollaan ylpeitä itsestämme, ylpeydessä ei ole mitään pahaa, jos osaa iloita myös muiden onnistumisista.

Me naiset usein valitamme, etteivät naiset pääse huippupaikoille. Miehet palkkaavat miehiä ja naisia, mutta nainen harvemmin naisia. Ilman kannustusta tai konkreettisia tekoja nainen ei pääse huipulle. Miksi on paljon hyvävelijärjestöjä, mutta vähän hyväsisarjärjestöjä? Miten naiset saadaan huipulle? Kehu voi auttaa!

Hei sinä ihana nainen, mahtavaa päivää sinulle!

hyvinvointi.typo