Minulla on ollut työntäyteiset kaksi vuotta. Maijan Maailma -blogin ja Maijan Maailma -palvelutoimiston perustaminen sekä oman ison remontin läpivienti ovat olleet paljon paukkuja vaativia.

Ne ovat tuoneet pitkiä työpäiviä, toisinaan jopa unettomia öitä. Mutta työni on tuonut paljon iloa. Sellaista iloa, jota en ole mistään aikaisemmasta työstäni saanut. Olen saanut paljon mahtavia asiakassuhteita, ihania asiakkaita ja lukuisia uusia yhteistyökumppaneita. Tilanne on tätä nykyä positiivinen: ihania hankkeita on runsaasti tarjolla, mutta kiire on astunut kuvaan kroonisesti.

Kevään viimeisten viikkojen siivettämänä huomaan, että olen loman tarpeessa. Kunnollisen ja pitkän. Muistan viime kesänä luvanneeni itselleni, että nyt pidän kunnolla lomaa. Ihan siihen en pystynyt. No, pidin yksittäisiä päiviä silloin ja tällöin, mutta luulen, että aina aamuisin viettäessäni omaa aikaani ennen muiden heräämistä, työasiat tulivat mieleeni. En siis saanut kunnolla irtiottoa työasioista.

Työt pakettiin

Pian olen saamassa kaikki keskeneräiset sisustusprojektini päätökseen, sidottua langan päät yhteen. Muutama suunniteltu asuntomyynti- sekä iso remonttihanke siirtyvät syksyyn ja jokunen muukin uusi tuuli pääsee puhaltamaan kevään sijaan vasta syksyllä. Hyvä niin.

Nyt minulla olisi mahdottoman hyvä tilaisuus siivota kalenterini kesäloman ajaksi. Päättää, etten ota uutta projektia vastaan kesää vasten. Mutta näin tuoreelle pienyrittäjälle tuo ei ole helppoa. Helposti nimittäin ajattelee, etten minä nyt tätä ja tätä voi olla ottamatta vastaan, menee muuten mahtava tilaisuus ohi tai muuta vastaavaa. Mutta niin kuin viisaammat sanovat, meidän tulisi luottaa, että uusia tilaisuuksia tulee varmuudella, ehkä enemmänkin, jos uskaltaa päästää jonkun tilaisuuden ohitseen – parhaan syyn, eli pienen hengähdystauon nimissä.

Myönnän, että minulla on ollut toisinaan stressiä ja jopa ajatus on toisinaan pätkinyt. Unettomuudesta en ole kuitenkaan kärsinyt kuin hetkellisesti. Hetkellisiä stressioireita ei varmastikaan tarvitse kauheasti pelästyä, mutta eri asia on, jos stressi jatkuu eikä työstä enää palaudu kunnolla. Alkava työstressi pitäisikin kampittaa heti alkuunsa.

Mutta mikä auttaa stressin hallinnassa?

Minulla se on juoksu ja erkaantuminen fyysisesti elektronisista laitteista. Rakastan myös tehdä mökillä puutarhahommia ja sienestää – mieleni lepää, kun saan tungettua sormeni multaan ja liiat kierrokset laskevat metsässä.

Päätän toisinaan, etten mieti tekemättömiä töitä illalla, vaan mietin, mitä kaikkea sainkaan aikaiseksi. Silloin en mene myöskään enää illan suussa koneelle. Koska työhuoneeni on kotona, työpäivän päätteeksi en voi oikein sulkea työpaikan ovea kuin mielikuvallisesti. No, voisinhan toki sulkea ovet työhuoneeseeni ihan kirjaimellisestikin. Sitä en ole kuitenkaan osannut tehdä ja livahdankin usein tekemään töitä vielä varsinaisen työpäivän päätyttyä. Tässä minulla on skarpattavaa.

Minun pitäisi myös ehkä päättää, että vaikka herään aamuisin aikaisin (luontaisesti viimeistään kuuden aikaan), minä voisin käyttää ainakin viikonloppuisin tuon ”luppoajan” itseeni. Nyt tapaan ajatella, mahtavaa, että saan töitä pois alta, eikä viikonloppuinen aamuinen työntekoni häiritse perhettä. Ongelma on siinä, että työmoodi saattaa jäädä päälle koko päiväksi.

Eli, nyt lupaan kaikille – ensi kesänä minä muistan myös lomailla kunnolla. Kukaan ei varmaan kauheasti kärsikään, jos Maijan Maailmassakin on lomamoodia! Loman jälkeen jaksaa aivan uudella tarmolla.