Päivä elämästäni

Huh, mikä vuosi takana.  Taas on kesä ja paljon on mahtunut vuoteen.  Pää lyö tyhjää. Ei tiedä, mistä edes yrittää aloittaa kertoa.

Ehkei kannatakaan. Jos nyt lyhykäisyydessään sanoisin, että viime aikoihin on mahtunut paljon surua, huolta ja iloa. Olkoon toissaviikkoinen perjantaipäiväni mallipäivä, joka voisi hyvin kuvastaa kulunutta vuotta.

24.5.2019 klo 8

Toimistolla. Laadin toimeksiantotarjouksia ja tulostan kauppakirjoja.

24.5. 2019 klo 10

Järvenpäässä kiinteistökaupoilla. Myimme äitini mökin. Äitini halusi luopua mökistä. Vaikka paikka on ollut rakas, alkaa mökin hoito yksinelävän äitini kannalta olla melko työlästä ylläpitää. Toki me lapset olemme auttaneet mökin huoltopuuhissa parhaamme mukaan, mutta ihan kaikkeen ei meidän lapsienkaan aika riitä. Eri suunnilla olevat omat mökkimmekin vaativat huomiota. Mökkikauppoihin liittyi siis vapautumisen tunnetta, mutta ennen kaikkea paljon muistoja. Mikä haikeus! Kyynelkin vierähti. Olemmehan mekin viettäneet kesäpäiviä siellä jo vuosia perheeni kanssa.

24.5.2019 klo 12

Suuntaan matkani kohti Töölöä ja noudan ystäväni äidin kyytiini. Menemme Hietaniemen hautuumaalle. Ystäväni on ollut poissa jo lähes 10 kuukautta. Käyn haudalla ensimmäistä kertaa viime kesän hautajaisten jälkeen.  En ole pystynyt menemään haudalle aiemmin. Luimme haudalla ääneen Isä Meidän -rukouksen. Haudalle lensi lintu, se oli varmasti ystäväni, joka tuli meitä moikkaamaan. Mikä ikävä! Seuraavalla kerralle otamme lasin kuohuvaa mukaamme ja skoolaamme yhdessä. Ihania muistoja, paljon surun kyyneliä. Itku ei ota loppuakseen.

24.5. 2019 klo 14.30

Menen pieneksi hetkeksi kahvilaan ennen iltapäivän asuntoesittelyä. Saan kahvilaan puhelun rakkaalta ystävältäni, poikani kummitädiltä. Puhelu tuo mukanaan vuoden parhaan uutisen. Ystäväni poika oli juuri saanut puhtaat paperit lääkäriltä – aggressiivinen syöpä on nujerrettu. Mikä ilo! Mikä mieletön helpotus – paljon, paljon onnen kyyneliä!

24,5. 2019 klo 15.15

Lähdin asuntonäytölle. Katson itseäni peilistä. Näytän itkuiselta. Laitan hiukan peitevoidetta silmieni alle. Esittely menee hienosti. Kiinnostuneita on paljon.

24.5.2019 klo 17.30

Suuntaamme perheen kanssa ystäviemme luokse illalliskutsuille. Sen sijaan, että olisin ollut keskittynyt ystäviini, olinkin yllättäen keskellä asunnon tarjouskauppaa, jossa pari ostajaa alkoivat korottaa tarjouksiaan yli asunnon hintapyynnin. Noloa vierailua, mutta minkäs teet. Tällaista tämä minun työni on. Hyvin intensiivistä, asiakaspalvelua syvimmillään. Asiat eivät tule kello kaulassa ja tilanteet muuttuvat nopeasti. Hyvin palkitsevaa. Olen onnekas, töitä on enemmän kuin koskaan edes uskalsin haaveilla!

Mitä vuoristorataa elämä on ollutkaan. Tärkeintä on kuitenkin perhe ja rakkaus. Jaettu suru helpottaa ja jaettu ilo tekee ilosta monikertaisen.