Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet…
Kirsi Kunnaksen runo nousee vääjäämättä mieleeni kun astun metsään. Vaikka ei peikkoihin ja keijuihin uskoisikaan, metsä on aina ihmeitä täynnä: sammaloituneita kiviä, havupuiden oksiston läpi siivilöityvää auringonvaloa, varvuissa kimmeltäviä sadepisaroita… En voisi ajatella asuvani maalla, mutta en myöskään voisi elää ilman säännöllisiä metsäretkiä – olenpa miten stressaantunut tahansa, metsästä palaan aina monin verroin rentoutuneempana. Tieteelliset tutkimukset tukevat havaintoani: metsässä verenpaine laskee ja veren stressihormonipitoisuudet alenevat jopa niillä ihmisillä, jotka eivät suoranaisesti koe nauttivansa luonnosta.
Usein pelkkä päämäärätön kuljeskelu metsässä riittää, mutta syksyllä täytyy päästä sieneen. Silloin saa kaiken muun hyvän lisäksi kotiin viemisiksi korillisen tai pari puhdasta ruokaa.
Olemme molemmat Maijan kanssa innokkaita sienestäjiä ja metsässä kulkijoita. Maija kyseli pari viikkoa sitten lempisieniruokaani. Omat sieniapajani tarjoavat ennen kaikkea suuria suppilovahverosaaliita. Niinpä meillä syödään paljon suppiksia, joista olen kehitellyt jos jonkinlaisia herkullisia sapuskoita. Yksi lempiresepteistäni on tämä täyteläinen risotto, jonka pääraaka-aineen voi metsän sijasta hakea myös torilta tai marketista.
Täyteläinen sienirisotto (neljälle)
4 dl risottoriisiä
1 l mietoa kanalientä
1,5 banaanisalottisipulia
2-3 valkosipulinkynttä
2 dl kuivaa valkoviiniä
50 g voita
800 g suppilovahveroita (tärkeintä on, että niitä on reilusti)
1,5 dl vastaraastettua, pitkään kypsytettyä parmesaania
2 rkl smetanaa
sormisuolaa
(mustapippuria myllystä)
Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi ja pidä se kuumana koko risotonvalmistuksen ajan. Hienonna salottisipulit ja valkosipulinkynnet. Sulata iso nokare voita kattilassa ja kuullota siinä sipulisilppua pari minuuttia.
Lisää riisi ja jatka kuullottamista vielä noin minuutin ajan, kunnes riisi muuttuu aavistuksen läpikuultavaksi. Lisää viini ja anna sen haihtua. Lisää kanalientä vähitellen, kauhallinen kerrallaan, sitä mukaa kun neste on imeytynyt riisiin. Kypsennä risottoa hämmennellen ja lientä lisäillen, kunnes riisi on kypsää, mutta siinä on yhä pieni purutuntuma (riisipaketin keittoaika antaa osviittaa, mutta risottoa kannattaa myös maistella kypsentämisen aikana).
Silppua suppilovahverot melko hienoksi silpuksi riisin kypsyessä. Paista sienisilppu voissa pannulla. Lisää sienet valmiin risoton joukkoon. Sekoita lopuksi joukkoon myös smetana ja raastettu parmesaani. Mausta sormisuolalla ja halutessasi myös aavistuksella mustapippuria.
Kirjoittaja on Selina Vienola
Selina Vienola on helsinkiläinen toimittaja, taidehistorioitsija ja
ruokabloggari. Kahden lapsen äiti kokkaa rennolla otteella mausta
tinkimättä. Hyvästä ruoasta hän tulee hyvälle tuulelle, huonosta
huonolle. Selinan Dilliä ja piparjuurta -blogista
(http://dilliajapiparjuurta.blogspot.fi/) löydät lisää herkullisia reseptejä.
Risoton seuraksi pirteä pinot grigio
Viinivinkin kirjoittaja on Marko Pasanen
Maijan P.S.
Minä en ole vain innokas sienestäjä, olen intohimoinen sienestäjä! Saan usein myös lapset kaverikseni metsään. Peter kieltäytyy sieniretkistä, koska hän väittää, että sienestys on vaikeaa pitkille ihmisille…(Peter on 194 cm pitkä) Hei, keksisi jonkun paremman selityksen!:) Markon viinivinkin voisin ostaa!
