Paras lomapäivä on tehty pienestä aktiviteetista, yhdessäolosta, kirjan lukemisesta ja illallisesta omenapuun katveessa ihanimpien kanssa.

Minä en ole lainkaan niitä, jotka makoilisivat koko loman. Olemme muun muassa kesän aikana käyneet lähes joka aamu pelaamassa tennistä koko perheen voimin. Toisaalta, en kyllä jaksa lähteä usein rientoihinkaan – en siis ole kesäteattereiden suurkuluttaja enkä kuulu regattojen taikka muiden tapahtumien vakiokalustoon. Pidän fyysisestä “rasituksesta” ja nautin, että voin tuottaa jotain käsilläni. Parasta, jos saan siihen puuhassa myös jalat käyttööni. Kokonaisvaltainen ruumiillinen puuhastelu on minun juttujani. Silloin mieleni lepää.

Muistan nuoruuden poikaystäväni isän sanoneen minulle, että “taidat olla työihmisiä”. Niin, ja lisäksi ,minä todella pidän enemmän perinteisistä “miesten töistä” kuin “naisten töistä”. Nikkaroin, tapetoin, lapioin hiekkaa maanmuokkauspuuhissa ja teen kivikouruja mieluummin kuin seison keittiössä hellan vieressä silloin, kun tällainen työnjako on mahdollinen. Onneksi minulla on mieheni – mestarikokki – kotona, joka nauttii puolestaan ruoan laitosta. Ja minähän arvostan hyvää ruokaa. Se maistuuhan jopa vielä maukkaammalta fyysisen uurastuksen jälkeen. Erityisen maukkaalta Peterin ruoka maistuu aina.

Tämä kesä on jo antanut ajatuksilleni lepoa ja mukavaa etäisyyttä töistä. Syksyyn on onneksi yhä aikaa ja saamme jatkaa mökkielämää aina elokuun puolelle. Vaikka tämän viikon vietämme pääosin Porissa SuomiAreenalla Peterin työkeikkojen takia, reissu on meille myös kahdenkeskeistä aikaa, kun saimme vietyä lapset mummin ja enon hoiviin.

Toivotaan meille kaikille vielä monta ihanaa kesäpäivää!