Mökkikeittiön pientä tuunausta

Mistä tietää, että olen lomaillut riittävästi? Siitä, että maalipensseli tai tapetointiliima hakeutuu käsiini ja mieleni tekee uudistautua.

Tällä kertaa tyydyn mökin pieneen uudistamiseen. Minun aikani on syyskuussa, se on minun lempikuukauteni, jolloin usein haluan jollain tavalla uudistua. Lisää tästä syksymmällä.

Mökkimme on vuonna 1889 rakennettu torppa. Se on ollut Peterillä reilut parikymmentä vuotta ja yhteisessä käytössämme jo yli 15. Talo on torpaksi poikkeuksellisen korkea. Perhe, joka rakennutti talon, laittoi onneksemme muutaman ekstrahirren seinäkorkeutta kasvattamaan. Meillä on niiden ansiosta normaali huonekorkeus myös toisessa kerroksessa ja Peterkin voi kulkea talossa selkä suorana, kunhan vain muistaa kumartaa oviaukkojen kohdalla. Paikka on meille enemmän kuin kesämökki. Siellä vietetään lähes koko kesäkausi ja usein pääsiäiset, joulut sekä viikonloppuja ympäri vuoden.

Corian-taso on todella kätevä ja kestävä.
Breccia Sarda -marmori on miellyttävä ja sävyltään lempeä.

 

Vuosien varrella taloa on laajennettu. Jo ennen meitä siihen lisättiin lämmin porstua, jonka päädyssä on kylppäri. Nykyinen keittiömme oli ennen laajennusta kylmä eteinen. Meidän aikanamme taloa on sitten laajennettu niin ikään talvilämpimällä lasiverannalla, ja vintti on otettu ympärivuotiseen asuinkäyttöön makuuhuoneiksi. Viimeisiin muutamiin vuosiin en ole jaksanut keskittyä mökin tuunaamiseen muuten kuin pakollisten töiden osalta. Ja niitähän kyllä vanhassa puutalossa riittää. Milloin kattoa on korjattava, milloin aitaa maalattava jne.

Avohyllyillä kannattaa pitää lähinnä ne astiat, joita käytetään eniten, joten ne eivät ehdi pölyyntyä.

Koska vihdoin olen toipunut kaupunkiasuntomme remontista, jaksan taas innostua mökin tuunaamisesta. Johtuneeko myös siitä, että tänä kesänä olen lomaillut useamman viikon aikaisempien muutamien vuosien lomattomien kesien jälkeen.

Puuhella toimii kesäisin lähinnä lisälaskutasona. Uusi maali sai sen taas kukoistamaan.

 

Heinäkuun alkupuolella innostuin tapetoimaan yläkerran makuuhuoneen (lue juttu täältä) ja maalaamaan salin takan, joka oli ehtinyt tummua kovin tunkkaiseksi. Pari päivää sitten päätin maalata keittiön puuhellan. Maalaustyö on niin nopeaa ja palkitsevaa. Ilme kohenee hetkessä.

Torpan keittiö on pieni. Remontoimme sen jo kahdeksan vuotta sitten ja hyvällä suunnittelulla saimme keittiöön mahtumaan astianpesukoneen, yhdistelmäuunin, lieden ja säilytettyä vanhan puuhellan, vaikka monessa keittiöliikkeessä ehdotukseni torpattiin ja ainoaksi vaihtoehdoksi esitettiin puuhellan purkaminen, mikäli halusin keittiöön edellä mainitut toiminnot. Vaikka kesäisin puuhella toimiikin lähinnä lisälaskutilana, talvisin hellasta on iloa ihan sen varsinaisessa käyttötarkoituksessa. Varsinkin sinä järkyttävänä jouluna muutama vuosi sitten, kun sähköt katkesivat joulupäivänä muutamaksi päiväksi, iloitsin, etten ollut purkanut puuhellaa ”paineen alla”.

Nämä Luminan valaisimet ovat yksi mieleisimmistä valaisimistani.

Astianpesukoneenkin sain mahdutettua allaskaappiin, kun putkiasentajana toimiva mökkinaapurimme käytti ammattitaitoaan, hän hankki hiukan normista poikkeavia putkiosia, ne saatiin väännettyä kaapissamme sopiville mutkille muiden putkimiesten sanoessa suunnitelmieni olevan mahdottomia.

Juvi-kalusteen kaapiston lasiovien taakse laitetaan astioita, jotka eivät ole jokapäiväisessä käytössä.
Avoimen ikkunan ääressä on ihana kokata ja kuunnella vaikka muiden höpötyksiä terassilla. Seuraavan remontin yhteydessä haaveilen ikkunan paikalle tuplaovia, joista pääsisi suoraan terassille.
Liitutauluun piirretään ja kirjoitetaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se toimii kauppalistana ja ajatushautomona.

Nyt hiukan suunnittelen keittiön värisävyjen vaihtamista kenties hiukan maskuliinisemmiksi ja keittiön laajennuksesta viereiseen, nykyiseen tv-huoneeseen. Tv kun on ollut vähemmällä käytöllä katsoessamme ohjelmat useimmiten läppäriltä tai yläkerran tv-ruudusta. Ja, jonain lähikesänä olen sitten ehkä niin reipas, että tosiaan kaadan keittiön ja tv-huoneen välisen seinän (no, ehkä tarvitsen siihen hiukan apua) ja avaan oven keittiöstä suoraan puutarhaan.