Keittiörakkauteni

Meillä kaikilla on ollut rakkautemme – niitä on tullut ja mennyt, mutta kaikkein rakkaimmat ovat jääneet pysyäkseen.

Onko sinulla esineitä, työkaluja tai keittiöväineitä, joita käyttäessäsi ajattelet: vitsit kun tämä on näppärä, miten pärjäisin ilman tätä? Tai onpa tässä mahtava innovaatio, olisinpa itse keksinyt sen! Maijan Maailman Irenellä ja minulla sellaisia on. Kerromme nyt rakkauksistamme keittiössä.

keittiossa.typo

Ensimmäisenä rakkausintoilunsa paljastaa Irene:

“Tunnustan, saatan innostua kohtuuttoman paljon hyvistä ja toimivista tuotteista ja niiden onnistuneesta designista. Tällä kertaa hihkun innostuksesta keittiössä.

Sitrusraastin

Keittiöväline, joita käyttäessäni tunnen hassulla tavalla suurta kiitollisuutta, on yksinkertainen sitrusraastin. Aina sitä käyttäessäni mietin mitä vastaisin, jos joku kysyisi minulta mitä kokkausvälinettä ilman en voisi olla. Vastaan mielikuvitushaastattelijalleni: Ehdottomasti en voisi olla ilman raastinta, joka ei koskaan raasta rystysiäni ja raastaa sitruunankuoren sellaiseksi, että siitä irtoavat aromit täydellisesti. Kiitän ajatuksissani myös aina Chez Mariuksen Mariusta, joka minulle sitä suositteli.

IMG_0030

Magimix-yleiskone

Vähän keittiötoimintani kohteesta riippuen saatan myös vastata: En voisi elää ilman Magimix-yleiskonettani. Sillä sujautan hummukset silmänräpäyksessä ja suuren iltaherkkuni kevytjäätelön, joka on kaiken lisäksi superterveellistä. Päiväunissani tämän itse keksimäni jäätelön resepti herättää monikansallisen jäätelöfirman kiinnostuksen ja tekee minusta vapaan naisen, siis taloudellisesti.

Abeego, luonto- ja ruokaystävällinen elmukelmun korvike

Uusi ihastukseni on Abeego, luonto- ja ruokaystävällinen elmukelmun korvike. Näin hamppukankaasta ja mehiläisvahasta kehitetyn ruokakääreen suosikkiblogissani Remodelistassa vuosia sitten ja ryhdyin heti neuvottelemaan tuotteen tilauksesta sen kanadalaisen valmistajan kanssa, joka muuten sattui olemaan nuori designerpariskunta. Eri syistä asia jäi, mutta nyt aika on kypsä ja ilokseni eettisiä tuotteita myyvä ihana nettikauppa Kaarnaliving otti Abeegon myytäväkseen. Nyt en voi elää ilman niitä. Yhtä käärettä voi käyttää ja pestä vuoden päivät. Kompostoituva materiaali on parhaimmillaan esimerkiksi juuston säilyttämisessä tai silloin, kun haluan laittaa teräksisten kulhojen päälle suojan. Mehiläisvahalla käsitelty kangas lämpenee käsissä ja kiinnittyy kulholle kanneksi. Oletteko huomanneet, että sitä tuorekelmu ei tee?

IMG_0189Leipäkääreenä Abeegoa ei voita paperipussikaan. Hengittävä materiaali suojaa patongin ja pitää sen ihanasti mehevänä. Supersuosikkini on kauniilla sulkijamekanismilla varustettu kirjekuorimainen pussi, johon voi säilöä eväsvoileivät käsilaukussa kannettavaksi. Nam.”IMG_0184

Ja sitten on Maijan vuoro:

“Minun on myönnettävä, että olen hidas rakastumaan. Innostun kyllä usein monestakin, mutta rakastuaakseni tarvitsen usein pitkähkön tutustumisajan ja siitä syystä rakkautta ei usein ehdi lainkaan edes syntyä – suhde jää vain ohimeneväksi ihastukseksi. Lisäksi minun rakkaussuhteeni voi olla kovin aikaan ja paikkaan sidottua. Minulla on joitain keittiörakkauksia, jotka hehkuvat vain mökillämme tai ainoastaan kaupunkiasunnossamme, vaikka samainen tuote löytyy molempien keittiöiden varustuksista.

Valkosipulin kuorijaputki

Minä pidän valkosipulista. Käytän valkosipulia usein ruuan valmistuksessa. Minusta on miellyttävää, että ruuassa on häivähdys valkosipulia. Se riittää. Mutta valkosipulin kuoriminen on minusta rasittavaa. Välillä sisimmät kuoret jäävät harmittavan tiukasti kiinni valkosipulin pintaan.

Monet toki kuorivat valkosipulin painamalla veitsen syrjällä valkosipulin lyttyyn ja tällöinhän kuoretkin irtoavat helposti. Minä puolestani en halua valkosipulini litistyvän enkä sipulin kuorien ajelehtivan holtittomasti pöydälläni. Tästä syystä silikoninen “valkosipulin kuorijaputki” on ehdoton. Laitat siis valkosipulin silikoniputken sisään. Pyörittelen hellästi putkea pöytää vasten ja, avot, kuoret ovat hetkessä irronneet.

Tämä “vanha rakkaus” on ollut minulla jo kauan. Äitini, joka muuten rakastaa jos jonkinmoisia keittiön apuvälineitä ja jakaa myös mielellään muille ilosanomaansa, osti tuotteen minulle jo 90-luvulla ensimmäisen keittiöni varustuksiin. Näitä valkosipulin kuorijoita voit ostaa esimerkiksi täältä.IMG_0079

Maitovaahdotin

Meillä on lahjottua lapsia kaakolla jo vuosia. Kun lapset olivat pieniä, kannustimme heitä hätäpäissämme jos johonkin luvaten kotona lämmintä kaakaota. “Itsetehdystä” kaakaojuomasta, eli sekoittamalla Van Houten -kaakaojauheen ja sokerin oman maun mukaan, saa jopa melko vähäsokerisen herkun. Mutta kaakao ei ole lastemme mielestä lähes mitään ilman kunnon vaahtoa. Maidon vaahdottomien sujuukin nykyään todella helposti Nespresson Aeroccino-maitovaahdottimella. Tämä keittiölaite voikin ansaita nimen “nuori rakkaus”, sillä kyseisen tuotteen löysin vasta noin puoli vuotta sitten.

IMG_0082

Herkkusienen muotoinen sieniharja

Eniten aikaan ja paikkaan sidottu rakkauteni on herkkusienen muotoinen sieniharja. Tämä on ihan ehdoton, mutta jostain syystä käytän sitä vain maalla, vaikka samainen sieniharja löytyy myös kaupunkiasuntomme laatikosta – avaamattomasta pakkauksesta. Tälle tietenkin on syynsä tai ainakin osittain selittävä tekijä. Me nimittäin sienestämme maalla ja usein myös käsittelemme sienet mökin keittiössä. Täältä sienet kulkeutuvat pakasteina tai kuivatettuina sieninä kaupunkiin. Mutta ei suinkaan ihan aina. Joskus haen kauppatorilta sieniä, jos mökiltä haalittu sienivarasto on päässyt ehtymään. Tällöin jostain kumman syystä otan normaalin pitkävartisen perussieniharjan käteeni, eikä tämä “paikkasidonnainen rakkauteni” edes nouse mieleeni.”
harja (1 of 1)

Irene Wichmann
on visualisti ja esteetikko. Hän tarkastelee työssään maailmaa sisustamisen, esineiden, ilmiöiden sekä muodin kautta. Irene on työskennellyt muotitoimittajana, stylistinä ja nyt sisustustoimittajana. Hän innostuu uusista ilmiöistä, tyyleistä ja paikoista vaikka Irenen oma tyyli lienee klassinen, twistillä ja ripauksella boheemia rock´n rollia.

Olisi ihanaa, jos sinäkin jakaisit keittiöunelmasi meille ja muille Maijan Maailman lukijoille!