Minä olen innokas urheilija ja innostun myös uusista lajeista helposti. Tällä hetkellä juoksen paljon. Juoksen lähes poikkeuksetta arkiaamuisin säällä kuin säällä ja vuodenajasta riippumatta parhaan ystäväni kanssa – puhelinyhteyden välityksellä.

Ymmärsit oikein. Emme juokse fyysisesti yhdessä, vaan luurit korvilla toistemme kanssa jutellen – välillä toistemme kanssa läähättäen.

Myönnän, että ilman aamuvirkkuuttani ja edellä mainittua juoksukonseptia, olisin lintsannut ainakin räntäsateella, mutta enhän voi jättää kaveria ”pulaan”. Ihmettelen, miksei tästä konseptista ole vielä tullut vientimenestystuotetta. Samanaikaisesti saa hoidettua ystävyyssuhteita, jäsenneltyä ajatuksia ja kasvatettua kuntoa – loistava yhdistelmä!

Pyrin juoksemaan aina sen verran ja niin kovaa, kuin kehostani tuntuu juuri sillä hetkellä hyvältä. En ole myöskään koskaan osallistunut juoksutapahtumiin (tai kerran vuosia sitten Naisten kymppiin, mutta sitä ei lasketa).

Normilenkkini on noin 8-10 kilometriä, mutta kiireisenä aamuna juoksen 5 km. Joinain viikonloppuina teen pitkiä lenkkejä ja viime kesänä tuli juostua useampi puolimaratonin pituinen tai pitempi lenkki. Mittaan aikaa ja matkaa, mutta en ota tuloksista paineita. Juoksu onkin minulle jollain tapaa meditatiivinen kokemus.

hyvinvointi

 

Denis Vinokur* kertoi, että ”meditaatio on mielen liikuntaa. Usein meditaation ajatellaan olevan jalat ristissä istumista silmät kiinni. Se on vain yksi tapa, muotoja on monia ja oleellista siinä on mielen keskittäminen. Jotkut meditaatiot keskittyvät hengitykseen, mantran toistamiseen tai aistien tarkkailuun, mutta harjoitus voi perustua myös liikkeeseen. Esimerkiksi juostessa voi ohjata mielen jalkapohjan toistuvaan maakosketukseen aina vaan uudestaan ja uudestaan. Tavallaan samastua jalkojen liikkeen tasaiseen rytmiin.”

Huomaan, että alan kiinnostua juoksumeditaatiosta!

Kurkkaa kirjavinkki juoksumeditaatiosta ja Huffington Postin artikkeli aiheesta ja kirjan kirjoittajasta Sakyong Miphanista:

IMG_2464

Mistä minun motivaatio säännölliseen urheiluun sitten syntyy? Minulle se syntyy hyvänolontunteesta, jonka urheilu minulle tuottaa. Lisäksi, minä pidän rutiineista. Ajan puutteen takia juoksu on viime vuosina ollut myös helppoa ja aikakustannustehokasta.

Olen kuitenkin pistänyt merkille, että lihakseni tuntuvat tarvitsevan voimaharjoitusta. Kunnon lihakuntotreenit alkavat myös tuntua kiehtovammalta ja kiehtovammalta!

jumppa juoksijalleKuva Women´s Health

*Denis Vinokur on helsinkiläinen kiinalaisen lääketieteen asiantuntija. Hän on pitänyt vastaanottoa Helsingissä yli 15 vuotta. Hän on kirjoittanut alasta kaksi kirjaa: Terveyden kiinalainen käsikirja (2009) ja Tuli, Maa, vesi (2015).

hyvinvointi_txt_white