Me too -kampanja on saanut uskomattomat mittasuhteet. Olen asiasta mielissäni, vaikka samaan aikaan mietin, että voisihan sitä välillä kääntää katseita muihinkin maailman ongelmakohtiin, jotka paisuvan Me too -kampanjan myötä jäävät väkistenkin huomioimatta.

Hyvä on, että asia on nostettu avoimesti esille. Hyväksikäyttöä, häirintää tai epäasiallista käytöstä ei pidä sallia – olkoon seksuaalista tai ei. Erityisesti työ- ja harrastusyhteisöjen on otettava käytäntöihinsä riittävät keinot, joilla likaiset puuhat saadaan lopetettua – ei vain lakaistua maton alle.

Kääntöpuolena ovat liialliset ja vääristyneet, jopa laittomat some-kampanjat, jotka ovat saaneet aikaiseksi tilanteita, joissa henkilö on pelkkien epäilyjen ja toisten väitteiden perusteella ei vain hyllytetty vaan myös lynkattu ennen tutkintaa. Se sotii oikeustajuntaani vastaan. Vaikka kuinka moni somessa huutaisikin saman henkilön syyllisyyttä, niin se ei vielä todista mitään sillä varmuudella kuin minun mielestäni syylliseksi toteaminen edellyttäisi.

Se, että pidemmän päälle ihmiset alkaisivat pelätä ja liioitellen arastella käytöstään (syytetyksi tulemisen pelossa) ei kuitenkaan ehkä ole niin kovin realistista. Ennen pitkään tilanne rauhoittuu, eikä ns. Me too -rajaa ylitetä ihan pikkusilmäniskuilla. Ajan hengessä kuitenkin usein mietitään, saako työkaveriin rakastua, jos suhde on työyhteisössä hierarkkinen?

Mieleeni tuli tapaus opiskeluajoiltani. Tulin silloiselle työpaikalleni aamuvarhain. Aamua oli edeltänyt firman juhlat, jotka olivat olleet monen osalta kosteat ja joidenkin osalta myös pitkät. Löysin nimittäin aamusella erään naispuolisen työtekijän vetämässä housujaan ylös työpaikan kahvihuoneessa ja muistan hänen todenneen minulle ”työpaikkani ei ole enää määräaikainen”. Tyydyin hymistelemään jotain epämääräistä, mutta ajatelleeni, että tuskin se noin “helppoa” on. Ja eihän se ollut, viikon kuluttua työntekijän määräaikainen työsuhde päättyi eikä luvattua jatkoa tullutkaan. Mutta minä en nauranut hänelle, säälin kovin, sillä jokuhan esimiehistä oli antanut tytön ymmärtää väärin. Millaiselta hänestä mahtoikaan tuntua? Hän varmasti häpesi, ei ainakaan katsonut minua silmiin lähtiessään työpaikalta ollen taas jälleen työtön työnhakija.

Reittä pitkin tie tähtiin?

Se, onko joku vapaaehtoisesti hakenut reittä pitkin paikkansa vaikka viihdemaailman kärkipaikoille, ei  mielestäni vähennä asian vakavuutta laisinkaan. Onhan se nyt aivan mahdottoman  surkeaa, jos joku nuori nainen (miksei mieskin) on saanut roolin elokuvasta tarjoamalla intiimejä lisäpalveluita ohjaajalle. Kyllä tuollainen kiipeäminen työuralla jättää normaalilla tunneälyllä varustetulle ihmiselle jälkensä.

Hyvä asia on myös se, että ihmiset uskaltavat ottaa puheeksi vaikeat asiat. Uskomaton määrä ihmisiä on vuosien vaikenemisen jälkeen ilmoittanut tulleensa häirinnän kohteeksi. Mahtavaa on myös, että Hollywoodin kärkinäyttelijät ovat perustaneet uuden Time´s Up -kampanjan, jonka yhtenä tarkoituksena on lakiavun rahoittaminen vähävaraisille työssään ahdistelun kohteeksi joutuneille naisille, jotta kaikilla olisi tosiasiallinen mahdollisuus nostaa oikeuskanne seksuaalisen häirinnän tapauksissa. Oikeuskuluriski on suuri, erityisesti Amerikassa, mutta myös meillä Suomessa. Valitettavasti meidänkin käräjäoikeuksistamme on tullut huonoja päätöksiä, jotka ovat onneksi muuttuneet hovioikeudessa.

Mutta vanhenevatko rikokset koskaan some-maailmassa? Harmillista, että toisinaan hyvinkin vanhat asiat nostetaan esille vuosien jälkeen itse tapahtumasta. Mitä jos epäasiallisesti käyttäytynyt tyyppi on jo ottanut opikseen ja vaikka kärsinyt rangaistuksensa – jopa laillisen järjestelmän kautta. Onko silloin kohtuullista, että vanhoista teoistaan tulee uudestaan rangaistuksi somen toimesta.

Toki on selvää, että vaikeista asioista voi olla lähes mahdotonta puhua juuri silloin kun ”tilanne on päällä”. Toisinaan etäisyys asiaan auttaa näkemään myös tarkemmin. Myös muiden rohkaistuminen asiassa antaa samassa tilanteessa oleville voimaa. Minusta maailmassa on monta rikosta, joiden ei pitäisi vanheta koskaan.

Syytön uhrataan tärkeän asian puolesta?

Kurjaa on myös se, että jotkut jopa ajattelevat, että syytön voidaan tärkeän asian puolesta myös uhrata. Tärkeän asian läpivienti vaatii aina uhrinsa ja on ihan ok, jos uhri on mies. Panokset ovat siis kovat. Me too -kampanja näyttää myös olevan taistelukenttä naisen ja miehen välisestä tasa-arvosta. Jos kerran nainenkin on ollut uhri ja monta kertaa, niin voidaanhan sitä nyt yksi mies uhrata hyvän asian puolesta. Mielestäni tämä on kammottava ajatus, vaikka myönnän joskus puumanaisten astuessa esiin ajatelleeni, että ”hyvä naiset, tutiskaa miehet!”.  Enää aviopuolisoiden dumppaaminen nuorten uusien kumppaneiden tieltä ei olisi vain miesten etuoikeus, myös naiset voisivat tehdä niin. Todellisuudessa kenenkään dumppaaminen ei palvele yhdenkään etuja.

Seuraavaksi seuraa myös kaksimielisten juttujen loppuminen, kun ihmiset varovat sanojaan Me too -syytösten pelossa. Jotkut kaksimieliset jutut ovat kuitenkin viihdyttäviä. Tosin onnistuakseen vitsi vaatii kertojaltaan nokkeluutta, fiksuutta ja tilannetajua. Minulla on nimittäin yksi ystävä, jonka jutut ovat ihan mahdottomia, mutta samalla myös äärettömän hauskoja. Niille voi vain punastellen nauraa ja pyöritellä päätään. Mutta työyhteisössä ne eivät toimisi. Tai ainakin olisi varmaa, että joku oikeutetusti loukkaantuisi Me too -hengessä.

Onkin hyvä muistaa, että vaikka tietty vitsi tai teko tietyn henkilön kertomana tai tekemänä saattaisikin minusta vielä olla hyvän maun rajoissa, se voi toisen mielestä olla mauton tai loukkaava. On myöskin turha ”kilpailla” sillä, mitä kunkin pitäisi kestää tai tietystä asiasta miettiä. Voiko valittaa viheltelystä, jos toinen on tullut kokeneeksi ”pientä puristelua” tai pahempaa – se on kaikkien subjektiivisesti arvioitava. Lyhyt hame tai syvään uurrettu kaula-aukko ei myöskään anna oikeutta koskea tai huudella perään.

Jotain määreitä toki netissä vellovan #metoo-kynnyksen ylityksellekin voisi asettaa, mutta #metoo-kynnyksen muotoilu voi olla vaikeaa. Varsinkin, jos loppuun asettaa perusvirkkeen ” … tai muu sellainen käytös, joka on omiaan loukkaamaan…” , niin soppa on enemmänkin kuin valmis. Yksinkertaisesti, kaikki epäasiallinen käytös on epäasiallista, eikä kenenkään tarvitse sitä sallia.