Kolmannen adventin lahjan tarjoaa meille Maijan Maailman Selina.

raakajoulu (58 of 61)

Haaveilemme Maijan kanssa joululahjavalvojaisista, joissa siemailtaisiin glögiä ja tehtäisiin itse valtaosa joulun lahjoista. Usein loppuvuosi on kuitenkin niin hektistä aikaa, että ne jäävät vain haaveeksi.

Tänä vuonna olen pitkin syksyä tehnyt pannunalusia, joiden ohje löytyy Dilliä ja piparjuurta -blogistani. Jokunen alusista päätyy myös pakettiin, mutta enimmäkseen lahjon tänäkin vuonna paahdetulla siemenmyslillä, jonka valmistaminen jää perinteisesti aatonaattoon.

Tämä mysli kuuluu lapsuuteni rakkaimpiin ruokamuistoihin. Joka kesä ennen pitkää purjehdustamme äitini valmisti kilokaupalla tätä herkullista paahdettua siemenmysliä. Mysli pakattiin suuriin peltisiin teepurkkeihin, jotka pakattiin penkkilaatikkoon niin tiukkaan, etteivät ne kolisseet myrskylläkään.

Mielestäni mysli on parhaimmillaan juuri näin, mutta vaihtelua siihen saa esimerkiksi kookoslastuilla tai kuivatuilla marjoilla. Ne lisätään myslin joukkoon vasta paahtamisen jälkeen. Makeutta ja rasvaisuutta voi säädellä hunajan ja öljyn määrää muuttamalla. Itse syön myslin aina maustamattoman jogurtin tai viilin kanssa, silloin maut pääsevät parhaiten oikeuksiinsa.

Valmistan tätä aina isomman satsin kerralla.

IMG_0056

Paahdettu siemenmysli

 

8 dl suuria kaurahiutaleita

3 dl rouhittuja hasselpähkinöitä

2 dl auringonkukansiemeniä

2 dl seesaminsiemeniä

(1 dl  pellavansiemeniä)

½ dl kiteistä hunajaa

½ dl rypsiöljyä

 

Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään kulhossa. Laita öljy ja hunaja kattilaan. Kuumenna hiljaisella lämmöllä, kunnes hunaja on liuennut öljyyn. Kaada hunajaöljy muiden ainesten joukkoon ja sekoita. Levitä seos tasaiseksi matoksi leivinpaperin päälle ja paahda muutama minuutti 200-asteisessa uunissa grillivastuksen alla. Paahtamista kannattaa seurata tarkasti, sillä mysli kärähtää helposti. Kääntele mysliä tarvittaessa paahtamisen aikana, jotta se paahtuu kauttaaltaan tasaisesti.

Maijan Ps.

Minä rakastan paahdettua siemenmysliä. Syön sitä Bulgarian jugurtin, rahkan tai jäätelön kanssa. Voin syödä granolaa pelkän maidonkin kanssa. Muuten en maidosta niin perusta.

Jos haluan oikein herkutella, laitan siemenmyslin tai pelkän kaurahiutaleen voin kanssa pannulle, lisään (intiaani)sokeria ja kuumennan kunnes sokeri on sulanut. Yritän malttaa syödä herkun jähmettyneenä ja jäähtyneenä, muuten poltan kieleni. Näin on käynyt monta kertaa.

“Kauranekku” on oikea lapsuuden aikainen herkkuni, tuollaista kauraherkkua edesmennyt mummini tapasi tehdä meille, kun olimme pieniä. Kiitos ihana Laina-mummi – ihana ihminen, ihania herkkuja, ihania muistoja!

keittiossa.typo