Minä herkistyn itsenäisyyspäivänä ja muistelen edesmenneitä. Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys, arvostakaamme sitä.
Ukkini Reino Lukkari oli Mannerheim-ristin ritari numero 67. Olin tänään päivällä sytyttämässä kynttilät hänelle ja muille jo poismenneille läheisille Hietaniemen hautausmaalla. Muu perhe jäi valmistelemaan ruokaa, vieraamme saapuvat viiden pintaan. Tapaamme usein mennä haudalle vasta viiden aikaan, silloin on pimeää ja kynttilämeri on silmiähivelevän kaunis.
Tunnelma on herkistävä ja ajatuksia on paljon, muistelen poismenneitä haikeana. Kevennän tunnelmaa ja leikittelen ajatuksella, että jos ukkini vielä eläisi, katsoisin häntä kotisohvalla tv-ruudusta pyörähtelemässä mummini Hilkka-Liisan kanssa Presidentinlinnan tanssilattialla. He olisivat presidentin itsenäisyyspäivävastaanoton vanhimmat juhlijat, Reino 108 vuotta ja Hilkka-Liisa 106 vuotta vanha.
Illalla kokoonnumme ystävien kanssa telkkarin ääreen katsomaan tasavallan presidentin itsenäisyyspäiväjuhlia. Tarjoamme ruoaksi pohjoismaisella perinnelinjalla toast skagenia alkuun ja pääruoaksi vorschmackia uuniperunoiden, suolakurkun, punajuuren ja smetanan kanssa. Peter hauduttelee vorschmackin itse, vaikka nykyään kaupasta saa melkoisen hyvää myös valmiina. Jälkiruoaksi tarjoamme omenapiirakkaa.
Vaikka itsenäisyyden merkittävimmät juhlat ovat menneetkin iltapäivä- ja naistenlehtien parissa melkoiseksi vaatekilpailuksi, juhlien seuraaminen on minulle traditio jo lapsuuden kodista. Olen itsekin päässyt kerran juhlistamaan itsenäisyyttä tasavallan presidentin juhliin. Peter oli kutsuttuna ja minä uin vanavedessä. Tuolloin juhlia vietettiin Tampere-talossa Presidentinlinnan ollessa remontissa. Tuolloin pukukoodi oli myös normaalista poikkeava. Iltapäivälehtien arvostelu varmasti aiheuttaa paineita ainakin monelle naiselle. Vaikkei tulisi valituksi juhlien kuningattareksi, niin kukaan ei ansaitse päästä “Linnan juhlien mogat!” -listalle.
Kun me kolme vuotta sitten juhlistimme Tampereella itsenäisyyttä, ajatukseni oli seuraava: jos saan kunnian osallistua juhliin, haluan viestittää jotain asullani ja käyttää viestintäaikani hyvin. Haluan tuoda esille arvoja, joita kannatan. Siksi valitsin suomalaisen taitavan naisyrittäjän Outi Pyyn suunnittelemaan minulle mekon kierrätysmateriaaleista. Avainsanoina suomalainen, taitava, nainen, yrittäjä ja kierrätys. Ja niin Outi teki, mekon gobeliinista, seinävaatteesta.
Käy muuten tutustumassa Outin upeaan blogiin täältä ja Remaken täältä. Remake on Paula Malleuksen 2007 perustama kierrätysmuotiin ja mittatilaustöihin erikoistunut eko-ompelimo, jota Outi ja Paula nykyään pyörittävät yhdessä.
Hyvää itsenäisyyspäivää!