Minua haastateltiin hiljattain naistenlehteen. Toimittaja kysyi minulta, uskonko minä jouluvalmisteluni ja -viettoni olevan saman tyyppistä kuin muidenkin suomalaisten. Hyvä kysymys, pisti miettimään.

Niin, jouluraamini ovat varmaankin minulla samanlaiset kuin monella muullakin. Haemme kuusen, koristelemme kotia joulukoristein, hankimme lahjoja, valmistelemme jouluherkkuja, vietämme aikaa perheen sekä läheisten kanssa ja syömme perinteisiä jouluherkkuja: joulukinkkua, laatikoita, kalaterriiniä, sillejä, sienisalaattia jne. Tänä vuonna, melkoisen kiireisen syksyn, oikeastaan turhan kiireisen koko vuoden jälkeen, haemme paljon ruokia valmiina kaupasta. Itse graavaamme lohen, teemme jotain kalaruokaa alkupalaksi, jälkiruokajäädykettä ja koristelemme piparkakkutalon. Imellytetty perunalaatikko odottaa jo pakkasessa. Kaiken muun ruoan voin ohittaa, mutta joulua ei tule ilman imellytettyä perunalaatikkoa. Ruokien tekeminen on minusta ihanaa, mutta stressiä en niistä halua ottaa. Kokkailua siis vain mukavuusrajojen sisäpuolella, se nostattaa joulutunnelmaa.

Onko jouluni siis samankaltainen kuin muilla suomalaisilla? Osittain. Eihän tällainen joulu ole mahdollista kaikille, pelkästään jo jouluruokiin tuhraantuu enemmän euroja kuin monelle ihmiselle jää kuukaudessa käteen tai jopa yli sen. Ymmärrän hyvin hyväosaisuuteni, siitä tulee melkein kiusaantunut olo. Suomessa on paljon pienituloisia, työttömiä ja sairaita, jotka eivät voi viettää joulua ainakaan yhtä runsasruokaisena kuin me. Ja millainen joulu on sitten sotaa käyvissä tai kehitysmaissa, sitä tuskin uskaltaa miettiä. Ja eiväthän kaikki edes vietä joulua, joulu on kristillinen juhla. Ja onpa minulla ystäviä, jotka inhoavat joulua.

mm-maijan-joulu-6948

Mutta mitä joulu minulle merkitsee?

Joulu on minulle perhejuhla. Olen onnekas, että minulla on paljon rakkaita ympärilläni – mies, lapset sekä muu perhe ja ystävät. Minunkin perheessäni ja ystäväpiirissäni on vuosien varrella koettu surua – sairauksia, työttömyyttä, menetyksiä ja muita murheita. Kaikista ei ole selvitty, mutta meidän elämämme on jatkunut– toisilla tukevammalla pohjalla, toisilla huterammalla jälkiä jättäen.

Harva meistä selviää elämästä kolhuitta. Sanotaan, että ihminen saa murheita niin paljon kuin jaksaa kantaa, mutta kyllä jotkut saavat kohtuuttomasti – yli oman osuutensa ja jaksamiskykynsä. Olen itse toiminut vapaaehtoisena avustajana päihdeongelmaisille mm. hoitoon pääsyyn liittyvissä kysymyksissä – heille ja heidän perheilleen toivon voimia. Kaikille tai ainakin lähes kaikille äideille ja isille lapsi on aina lapsi, vaikka lapsi olisi jo aikuinen ja vaikkei lapsen elämä olisi mennyt niin kuin toivoi ja olisi suonut. Ja on toki niitäkin, joilla on huoli omista vanhemmistaan. Voi, toivoisin kaikille ihmisille murheetonta elämää, mutta se tuskin on realistinen toive.

mm-maijan-joulu-6914

Joululahjaksi en toivo mitään materiaalista. No, ehkä yöpaita voisi olla kiva, vanhasta repeytyi lahje. Olen nykyään kaupallisten joulutoimijoiden kauhu – minulla on jo lähes kaikkea mitä tarvitsen, en tarvitse enkä erityisesti himoitse mitään materiaa – ainakaan ei tule mitään mieleen. Kotimmekin on jo valmis. Tai eihän se koskaan ole valmis, tavarat rullaavat pitkin asuntoa paikasta toiseen ikään kuin etsiäkseen vielä oikeampaa paikkaa. Voih, hiukan säälin miestäni, joka joutuu osallistumaan näihin siirto-operaatioihin. Mitään minulta ei kuitenkaan puutu, ehkä kahta valaisinta lukuunottamatta eikä mikään ole ainakaan kovin akuutin hankinnan tarpeessa. Rauhaa, rakkautta ja terveyttä toivon kaikille – toki myös itselleni.mm-maijan-joulu-6944

Joulutunnelmaa

Joulun toivon viettäväni kiireettömästi. Tuollaiset hetket tuovat lapsuuden joulut mieleen. Ajan, jolloin ainakaan meillä sisaruksilla ei ollut kiireitä eikä stressiä. Vanhemmillani saattoi olla, mutta sitä emme huomanneet. Olin onnekas, sain kasvaa kodissa, jossa joulut eivät olleet myöskään murhenäytelmiä. Vaikka vanhempani olivat eronneet, joulua onnistuttiin viettämään kuitenkin sulassa sovussa, usein kaikki yhdessä.

Joulutraditioihini kuuluu jouluaamun joulukirkko. Rakastan joululauluja, joten valitsen joulujumalanpalveluksen, jossa yhteislaulu on mahdollista. Lisäksi käymme jouluaattona hautausmaalla. Ennen kaikkea nautin jouluna yhdessä vietetyistä hetkistä rakkaiden kanssa, kiireettömyydestä ja joulumusiikista – joulutunnelmasta siis. Toivon, että muutkin saisivat viettää rakkaudentäyteisen joulun –  sehän ei ole itsestään selvää.

Joulurauhaa ja -rakkautta kaikille!

mm-maijan-joulu-6975

 

kotona.typo