Niin, me tapasimme Peterin kanssa lähes 15 vuotta sitten. Olin ravintolassa veljeni kanssa. Olin juuri täyttänyt 30 vuotta. Veljeni bongasi Peterin ravintolassa ja muistan hänen todenneen, että ”vitsi toi Uutisvuodon Nyman on pitkä”. Ja niinhän hän on, 194 senttiä.

Siitä se sitten alkoi, drinkin siivittämänä. Tarjoilija nimittäin tuli luokseni ja sanoi ”nuo miehet halusivat tarjota sinulle juoman”. Hän samalla viittasi kädellään baarin toiselle puolelle, jossa oli ryhmä miehiä. Mutta siellä oli muitakin kuin Peter ystävineen. Vieressä oli ryhmä oikisystäviäni, luulin heidän tarjonneen juoman. Huikkasinkin heille kiitoksen ja huutelin, että seuraava kierros on minun piikkiini. He varmaan ihmettelivät ehdotustani, mutta eivät ollenkaan vastustelleet.

Myöhemmin illalla Peter ystävineen tuli juttelemaan kanssani ja ymmärsin, kuka oli tarjonnut juoman. Nyt osasin kiittää oikeaa tahoa. Siitä se sitten alkoi pikkuhiljaa – tai oikeasti ei pikkuhiljaa, vaan heti täysillä. Asuin tuolloin Nilsiässä, sillä olin auskultoimassa Nilsiän käräjäoikeudessa ja viikonloput täyttyivät minun vierailuistani Helsingissä Peterin luona ja Peterin viikonloppuvierailuista Savoon.

Huh, onneksi silloin oli nuori. Vain rakkaus saa ihmisen jaksamaan sellaisia valvomisia ja edestakaisia reilun viiden tunnin ajomatkoja harva se viikonloppu. Ja vain rakkaus saa naisen kävelemään alituisesti vähintään 10 sentin koroissa pitkän miehen käsipuolessa. Ei siksi, että olisin halunnut tasoittaa pituuseroamme, (minä olen 168 cm pitkä. Tai oikeasti olen 167 cm, mutta olen aina valehdellut olevani sentin pidempi, tuo pituus kun kuulostaa niin paljon paremmalta :)) vaan siksi, että ilman korkokenkiä niskani meni suhteen alkuajoissa jumiin, kun tuijottelin Peteriä silmiin nenä taivasta kohden suuntautuen. Sittemmin niskalihakseni ovat kyllä vahvistuneet ja jaksan tuijotella miestäni silmiin ihan tasapohjaisissakin kengissä.unnamed (3)

 

Vuoden päästä ensi kohtaamisestamme olimmekin jo kihloissa ja hiukan alle kahden vuoden päästä menimme naimisiin. Salaa muilta, kirkossa kaksin vahtimestareiden toimiessa todistajina. Eikä lastakaan odoteltu turhan kauan. Esikoisemme syntyi tasan 10 kuukauden kuluttua vihkipäivästämme ja toinen 2 vuoden ja 9 kuukauden päästä esikoisen syntymästä. Hän olisi varmaan tullut aikaisemminkin, jollei esikoisemme olisi ollut aivan mahdottoman huono nukkuja aina kahteen ikävuoteensa asti.

Nyt meillä on perhe. Olen sanonut, että Peter oli elämäni ykkönen siihen asti, kunnes lapset syntyivät, mutta nyt annan hänelle aikaisemman 10 sijaan arvosanaksi 10 +. Kukaan ei ole tärkeämpi kuin lasten isä, varsinkin, jos on vielä sen päälle aviomies, työtuki ja ystävä.

Maija ja Peter Bond 2

Elämässämme on ollut haasteita, surua, onnea ja iloa ennen kohtaamistamme ja yhteiselämämme aikana. Kenelläpä nyt ei olisi. Haasteistakin on selvitty ja toivottavasti selviämme jatkossakin. Toivotaan rakkauden jatkuvan maan ääriin asti. Tänään meillä on hääpäivä, 13-vuotisjuhlapäivä! Peter, I love you to the moon and back!

peter nyman

kotona.typo