Naisten välinen kannustamattomuus ei ole uusi aihe, tästähän on puhuttu iät ja ajat.

Päätin tehdä epätieteelliset kriteerit täyttävän tutkimuksen ja soittaa vanhemmilleni ja muutamalle muulle vanhempieni iässä olevalle henkilöille. Nopean keskustelun jälkeen he vahvistavat käsitystäni. Näin on esitetty myös aiemmin, naisen oli vaikea kannustaa toista naista jo 40-50-luvuilla. Tätä vanhempaa sukupolvea en saa kiinni, enkä voi tehdä siitä ikäryhmästä pikagallupia. Haastattelin myös itseäni nuorempaa sukupolvea. Tyttäreni ikäryhmän tytöt kuulemma kaikki kannustavat ja kehuvat toisiaan. Ihana huomio, saatamme syntyä toisiamme kannustaviksi, mutta myöhemmällä iällä tapahtuu jotain odottomatonta.

Miksi naiset eivät kannusta toisiaan? Poikkeuksiakin tietenkin on. Itse kuulun niihin onnekkaisiin, joka on saanut paljon kannustusta. Äitini, tyttäreni ja parhaat ystävättäreni ovat aina kannustaneet minua, he eivät ole epäilleet osaamistani, vaikka itse välillä olen. Ympäriltä löytyi myös kannustava täti, äitipuoli ja matematiikanopettaja.

Kun jatkan miettimistä, paljon enemmän kannustusta olen kuitenkin saanut miehiltä. Tähän löydän pian selityksen. Olen isäni ainoa tytär – voisin väittää olevani hänen silmäteränsä ja saanut häneltä aina kannustavat elämänohjeet. Olen myös neljän veljen sisko. Heiltä olen saanut rökitystä, mutta miehistä kannustustakin – toisilta enemmän kuin toisilta. Lisäksi lempimieheni – Peter ja poikani – antavat minulle aina kannustavia kehuja, joskus minusta tuntuu, että hiukan sokeastikin.

Voi kun ihanat kengät!

Vaikka siis poikkeus vahvistaa säännön, olen sitä mieltä, että meidän naisten on välillä vaikea kehua toisia naisia. Olla iloinen toisen saavutuksista ilman tunnetta, että se olisi itseltä pois. Myös minä tunnen kateutta, sehän taitaa olla ihan normaalia. Kateuden ei kuitenkaan tarvitse olla toista tuhoavaa. Lyhyen sisäisen tutkiskelun jälkeen tuosta tunteesta pääsee myös helposti yli, kunhan tunteen vain tiedostaa.

Voisimmeko olla iloisia toisen puolesta, vaikka ystävättären uusista kengistä, vaikka emme itse haluaisi samanlaisia tai meillä ei olisi varaa niihin. Voisimmeko vain ajatella, ”ihanaa, että hän on löytänyt elämänsä parhaat kengät”?

tyyli

 

Mutta, onhan miehienkin välistä kateutta olemassa. Kateus ilmenee kilpailuna ”jos tuokin pystyy tuohon, pystyn minäkin!”. Voisiko selitys naisten väliseen kannustamattomuuteen löytyä evoluutiosta. Mies saattoi aina siittää monta lasta, taistella useaa vastaan, sillä välin, kun nainen pystyi kantamaan vain yhden miehen lasta ja ottaa siipiensä alle oman perheensä. Siksi nainen pitäisi toista naista aina uhkana… Ehkä kaukaa haettua. Jatkokehitän ajatuksiani ja syvennyn kirjallisuuden pariin.

MM-3146

Huippunaiset huippupaikoilla

Kuitenkin valitamme, etteivät naiset pääse huippupaikoille. Miehet palkkaavat miehiä ja naisia, mutta nainen harvemmin naisia. Ilman kannustusta tai konkreettisia tekoja nainen ei pääse huipulle. Miksi on enemmän hyvävelijärjestöjä, mutta vähän hyväsisarjärjestöjä? Miten naiset saadaan huipulle?

Koska en osaa antaa asialle vastausta, enkä voi vahvistaa tieteellisesti, etteikö nainen kannustaisi naista, päätin kysyä asiaa naisilta, jotka ovat juuri kirjoittaneet huippumielenkiintoisen kirjan Huippunaiset – menestystarinoita. Kirjan takaa löytyy kaksi ihanaa ja energistä naista, Maaretta Tukiainen ja Jaana Villanen.

 

1.Maaretta ja Jaana, kun kirjoititte kirjaa, nousiko näiden menestyneiden naisten takaa mitään seikkaa, joka tukisi väitettä, että nainen ei tue naista?

Maaretta: Jokainen nainen on yksilö. Yksilön käyttäytyminen on hyvin monien asioiden summa. On kotoa saatu malli ja esimerkki siitä, miten ollaan nainen ja miten nainen on yhteistyössä toisten naisten kanssa, miten ollaan suhteessa miehiin, yhteisöihin ja mikä on suhde työhön. On naisen oma perimmäinen persoonallisuus eri piirteineen. On ympäröivä kulttuuri, oma suku ja heimo, tuttavapiiri ja koulujärjestelmä. Myös paikka sisarusparvessa vaikuttaa siihen, millaiseksi naiseksi kukin meistä kasvaa.

Ilman muuta mukaan mahtuu monenlaisia naisia. Tässä näiden haastateltujen joukossa suurin osa uskoi yhteistyön ja naisesimerkkien voimaan ja oli omassa elämässään saanut muiden naisten tukea. Moni toi esille saaneensa tukea myös miehiltä. Keskeiseksi nousi tuen vastaanottamisen ja sen antamisen taito, ja mitä vanhempia haastatellut naiset olivat, sitä enemmän he toivat esille myös hyvän kiertoon laittamisen periaatetta: sitä, että kun on itse päässyt pitkälle, voi nyt puolestaan antaa tukea muille, raivata toisille naisille tietä.

Jaana: Täydestä sydämestä toivoisin, että voisin sanoa, ettei noussut, mutta onneksi se ei näytellyt isoa roolia. Enemmän menestyneet naiset nostivat esiin tukemisen tärkeyttä ja korostivat, että pyrkivät itse omassa toiminnassaan kiinnittämään siihen huomiota.

Mutta ehkäpä sanoisin näin, että joka tapauksessa voisimme kaikki osaltamme tukea naisia enemmän. Tästä syystä lanseerasimme kampanjan #nostanainenpäivässä. Meillä jokaisella on mahdollisuus kannustaa, tukea ja sparrata enemmän, jättää tikkaat jälkeemme muille naisille, että he pääsisivät vähemmällä eteenpäin.

2. Osaatteko sanoa, miten synnytetään/kasvatetaan naisia tukevia naisia?

Maaretta: Luja mutta lämmin. Näin opetettiin taannoin kasvatustieteen opinnoissa minulle, millainen on hyvä kasvattaja. Uskon että se pätee edelleen, sekä tyttöjen että poikien kasvattamiseen. Naisia tukevaksi naiseksi kasvaa näkemällä itseään vanhempien naisten tukevan toisiaan ja tulemalla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi omana itsenään, sellaisena kuin on. Kun lapsi saa kokemuksen siitä, että on hyväksytty ja saa kannustusta ja tukea tutkia omia kiinnostuksen kohteitaan, hänen itsetuntonsa vahvistuu.

Se on sekä empatian että minäpystyvyyden kehityksen kannalta olennaista. Hyvin tärkeää on myös saada turvallisissa olosuhteissa kokeilla ja siedättyä siihen, ettei vielä osaa ja että sen mitä ei osaa, voi halutessaan opetella ja useimmiten kaikkein hauskinta on opetella ja kokeilla uusia asioita yhdessä toisten kanssa. Yhdessä tekemisen, myötätunnon ja empatian kokemusten kautta lapsi kasvaa avuliaaksi muita kohtaan.

Jaana: Välittämällä, arvostamalla ja antamalla heille vastuuta ja uskomalla heihin.

3. Oliko mitään yksittäistä tekijää, mikä olisi selittänyt kirjassa esittäytyneiden naisten menestyksen?

Maaretta: Kyky tunnistaa se, mikä on itselle kaikkein tärkeintä sekä siitä kumpuava motivaatio seurata omaa intohimoa, edellyttipä se mitä tahansa. Eli syvällinen itsetuntemus (kuka minä olen läpikotaisin kaikkine puolineni), halu ja kyky kasvaa oman kiinnostuksen kohteen harjoittamisessa sekä nöyryys ja sinnikkyys tehdä tarpeeksi monta toistoa ja pyytää muilta palautetta päästäkseen huipulle.

Tähän liittyy se, että tunnistaa ja hyväksyy sen, mitä ei osaa eikä ehkä ole halukaskaan oppimaan. Jos menestykseen tarvitaan jotain tuollaista, on osattava pyytää tai suostutella muita avuksi. Moni nainen ajattelee, että kaikki pitäisi tehdä itse. Tämä on ajatusmalli, josta kannattaa päästää irti, jos mielii menestyä. Yhteistyö on voimaa. Adam Grantin menestyskirja Give and Take kiteyttää asian hyvin. Ne jotka auttavat muita JA osaavat ottaa vastaan muiden apua, menestyvät parhaiten.

Jaana: Peräänantamattomuus ja vahva tahto tehdä ja toteuttaa itselleen tärkeää asiaa. Naisilla, joita itse haastattelin, oli jokaisella palo tehdä jotain itseään suurempaa – jonka myötä he olivat valmiita myös kokemaan vastoinkäymisiä.

Heillä kaikilla oli myös kyky mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, laajentaa osaamistaan, ja oppia lisää. Rohkeutta, asennetta, uskallusta ja uteliaisuutta oman osaamisen kehitämiseen.

4. Tuuleeko huipulla?

Maaretta: Useimmiten vastuun kasvaessa tuulikin lisääntyy. Tällä hetkellä (yritys)maailma on niin suurten, globaalien muutostuulien pyörityksessä, että olisi naiivia sanoa, ettei huipulla tuule. Tottakai tuulee. Toisaalta tulevaisuustutkimuksen näkökulmasta vanhat johtamismallit ja rakenteet ovat tulossa tiensä päähän, joten optimistina uskon, että asiat ovat muuttumassa kenties piankin.

Uskon, että tulevaisuudessa meillä on inhimillisempiä tapoja johtaa ja paljon erilaisia tapoja tehdä työtä yhdessä muiden kanssa. Tällöin tuuletkin ovat lempeämpiä. Kirjamme pääsanoma on, että jokaisen matka huipulle on omanlaisensa, ei ole kahta samanlaista matkaa. Niinpä tuuletkin vaihtelevat eri kohdassa polkua. Välillä tuulee, välillä tyyntyy. Sellaista on elämä.

Jaana:Huippuja on erilaisia ja erikorkuisia. Koska matka huipulle on itsessään jo kokemuksen arvoinen, ja monenlaista on matkalla jo sattunut, osaa huipulle päästessään nauttia raikastavasta tuulesta, jota kasvoille tulee. Toisaalta, huomaa myös, että huipulla on mukavampaa, kun sen jakaa toisten kanssa.

IMG_6260

Peterin sanoin, pyrin kasvattamaan tyttäreni (toki myös poikani) niin, että hänellä on varaa olla kiva!

hyvinvointi.typo