Minä olen usein puuhaamassa jotakin. Sanoihan meidän vanha mökkinaapurimmekin Peterille, että “rouva taitaa olla kovin puuhakas”.
Öö, ehkä vähän kiusallista, mutta taitaa olla totta joka sana, olen melko aktiivinen, mitä tulee tuunaamiseen. Innostun helposti – lähes kaikesta. Nyt innostuin tapetoinnista.
Mökkimme makuuhuoneen vanhat tapetit olivat mielestäni aina olleet tylsät. Voin syyttää siitä vain itseäni – hankinta oli minun. Kiireessä tehdyt päätökset menevät toisinaan pieleen. Tapetit oli valittu mökin alakerran rempan yhteydessä lennossa, kun yks’kaks päädyin tapetoimaan myös yläkertaa. En ehtinyt odottaa tilaustuotetta ja lähirautakaupan hyllyvalikoima oli suppea. Olisinhan toki oikeasti ehtinyt odottaakin, mutta mieleni ei malttanut. Toisinaan tyypillistä minua.
Ehkä paras osa tässä tuunauksessa oli, että sain hyödynnettyä kaupunkimme ylijäämätapetit ja jäljelle jääneet liisterit. Ne eivät kuitenkaan ihan riittäneet. Vähästä jäi kiinni. Niin pienestä, että sain sopivan pätkän Karjaan Värisilmän mallirullasta matkaani mukaan. Kiitos Värisilmä Lindströmille todella ystävällisestä asiakaspalvelusta!
Yllättävintä hommassa oli se, etten ole koskaan aiemmin tapetoinut, jollei lasketa kertakokeilua teinivuosina, kun saimme tapetoida ystävättäreni huoneen. Hänen äitinsä oli melko rento – rennompi kuin mitä minä tulen ehkä koskaan olemaan. Häntä ei haitannut, vaikkei kaikki mennytkään ihan putkeen, saati suoraan.
Mutta tapetointihan on helppoa, vaikka “harjoitusseinässä” tapetti menikin hiukan vinoon. Sen sijaan listojen laitto umpikäyriin seiniin on rasittavaa. Mutta tulihan sekin tehtyä katon rajaan, vielä on muutama vanha lista vaihdettava seinille. Ei mennyt tuo puuha kyllä ihan kivutta. Henkisiä ja fyysisiä särkyjä syntyi. Peukalo on nyt kipeä ja uudet listat vaativat vielä hiukan akryylimassaa silottamaan esteettisen tunnepuolen vauriot.