Ryhdyin kolme vuotta sitten yrittäjäksi. Se on ollut pelottavin ja paras päätös ikinä. Hyppy säännöllisestä kuukausitulosta yrittäjyyden tuomaan epävarmaan ansioon on kompensoitunut vapaudella tehdä innolla mieleisiä töitä, josta todella nautin.

Yrittäjyydessä kaikkien vaikeinta on kuitenkin kaiketi työajan hallinta. Minulta eivät työt tekemällä lopu. Mitä enemmän teen töitä, sitä enemmän saan kontakteja. Ne ovat puolestaan poikineet lisää töitä.

 

Suuri osa asiakkaistani on sellaisia, joihin suhteet ovat syntyneet töitä tehdessä: asuntonäytöillä olen törmännyt uuteen asiakkaaseen, vanha asiakas on suositellut minua uudelle, sisustussuunnitteluasiakkaani ystävästä on tullut myös asiakkaani jne. Tiedän siis tehneeni jotain oikein, kun minua on uskallettu suositella.

Päätin myös kaksi kuukautta sitten hankkia oman liiketilan. Tilaisuus avautui, kun kotikorttelista vapautui kivijalkaliiketila Kruununhaassa. Vaikka liiketilan vuokraaminen on tällaiselle mikroyrittäjälle iso päätös taloudellisine velvoitteineen, niin olen ollut päätökseeni ainakin vielä todella tyytyväinen. Nyt työhuoneeni kotona on pääosiltaan tarpeeton.

Liiketilani ei kuitenkaan välttämättä tuo minulle asiakkaita kovinkaan paljon lisää. Harvoin kukaan kävelee kadulta suoraan sisään tarjoamaan asuntoaan myyntiin tai ostamaan muita palveluitani. Mutta kyllä sellaistakin on käynyt. Tosin en tiedä, josko he olisivat löytäneet minut muutenkin ja kontaktoineet muuta kautta. Ehkä oma liiketila lisää kuitenkin uskottavuuttani.

Liiketila tuo joka tapauksessa päivääni rytmiä. Se erottaa työn vapaa-ajasta. Myös perheeni tietää, milloin minä teen töitä. Liian usein on käynyt niin, etten ole osannut katkaista työmoodia ja siirtyä vapaa-ajan moodiin.

Rakastan työtäni. Olen ollut onnekas, että töitä on riittänyt ja juuri sen takia minun on toisinaan vaikea lopettaa työt. Olenkin alkanut tehdä pientä meditaatioharjoitusta lähtiessäni töistä kotiin. Koska työmatkani on lyhyt, saatan kiertää korttelia pariin otteeseen, jottei meditatiivinen harjoitteeni menisi ihan pikakelaukselle. Kulkiessani kotiin fokusoidun niihin asioihin, mitkä ovat minulle tärkeitä. Kaikkein tärkein on perhe. Sitä ei kannata uhrata työlle, vaikka työstä kuinka nauttisi.