Syksyn ollessa parhaimmillaan otan uuden haasteen vastaan. Aloitan kolmen kuukauden urheilu- ja hyvinvointikokeen Auronilla, ihmistestin siis.
Useimmathan teistä tietävät, että olen aamujuoksija. Juoksen parhaan ystäväni kanssa nappikuulokkeet korvilla. Emme ole fyysisesti toistemme kanssa läsnä, vaan toinen meistä juoksee omilla kotinurkillaan ja toinen toisaalla. Starttaamme juoksuun noin 4-5 kertaa viikossa arkiaamuisin klo 6.30 tai 6.45. Jos juoksu osuu viikonloppuun, niin starttaamme myöhemmin. Ei, että en olisi silloinkin useimmiten jo viiden kuuden pintaan hereillä, olenhan aamuvirkku. Mutta viikonloppuisin on mukavaa juoda kahvia rauhassa ja lukea pitempään lehtiä jne. Lazy weekends, you know.
Kulunut vuosi on ollut todella rankka monella tapaa. Voimaa sain perheestäni ja urheilusta, tosin en ole koskaan aiemmin urheillut kokonaista vuotta asettamatta itselleni mitään varsinaisia tavoitteita. Tein lihaskuntoa lähinnä jaloilleni juosten, mutta sekin oli useimmiten mukavuusalueen sisäpuolella olemista. Etureidet kyllä ovat olleet rasittumatta, minun juoksuni on ollut monotonista lähinnä takareisille osuvaa. Käsi- ja keskivartalolihaksia tuli tehtyä vain silloin tällöin ilman mitään päämäärää tai kunnon ohjelmaa. Ja muuten, en venytellyt varmaan kertaakaan. Kyllä tuolla urheilulla melko samassa tilassa pysyy tai vain hiukan repsahtaa, mutta mitään kehitystä ei ainakaan tapahdu. Myöskään kunnon endorfiinia saati euforiaa ei keho saavuttanut, niin löysiä suorituksia tuli tehtyä. Ja toki, monelle tuo urheilumäärä olisi ihan sopivaa tai jopa liikaa, mutta tässä ”kuurissa” on tarkoitus verrata vain itseensä.
Kävin viime viikolla Auronilla kuntokartoituksessa (tuloksista kerron myöhemmin lisää) ja juttelemassa kunto- ja hyvinvointitavoitteistani. No, ainakin lihaskunnossa on korjaamisen varaa ja sitten niissä ruokailuissa. Kiireessä, jota meillä on ollut nyt liikaakiin, unohdan syödä. Illallisella sitten vetelen melkein isompia annoksia kuin mieheni, joka painaa lähes tuplasti minuun verrattuna… Ööh, ei ihan niin järkevää. Lisäksi inhoan sitä, että työpäivän päätyttyä saatan olla ärtynyt tai väsynyt vain nälästä johtuen. Miksi ihmeessä pilata muuten niin mukava työpäivä huonolla muonituksella.
Viime vuoteen kuului myös ns. pätkänukkumista, vaikka remonttistressin ohitettua olen nukkunut taas paremmin. Vaikka minulle riittää melko lyhyet yöunet, uneni on ollut yhä pätkittäistä. Vähän niin kuin huono uni olisi jäänyt päälle. Minulla on hyvin tietoa siitä, kuinka minun pitäisi syödä tai urheilla, mutta jostain kumman syystä en ole oikein saanut otettua itseäni niskasta kiinni.
Myöhemmin tällä viikolla saan Auronilta minulle sopivan kunto-ohjelman ja ruokavalio-ohjeistuksen sekä tiedot kaikesta muusta tätä haastetta tukevasta toiminnasta. Tulemme seuraamaan Maijan Maailmassa hyvinvointini etenemistä, sinäkin voit liittyä mukaan! Huom., tämä ei ole minulle dieetti (minulla ei ole laihdutustarvetta) eikä tämän tarkoituksena ole tehdä massiivisia kehomuokkauksia fitness baby -tyyppisesti.
Tämä on haaste, jonka tarkoituksena on saada energiaa, ei viedä sitä. Tarkoitus ei ole treenata 10 kertaa viikossa, ei olla nälässä, emmekä me tule näkemään ennennäkemättömiä ennen ja jälkeen -kuvia. En tähtää keski-ikäisten bikini fitness -kilpailuihin, vaikka hiukan kiinteämmästä vartalosta voisikin olla iloa. En tule myöskään pakkaamaan omia eväitä palavereihin, vaan syön järkevästi valiten sitä, mitä on tarjolla. Usein me naiset myös syömme päiväaikaan liian vähän. Jollei joskus mene ihan nappiin, ei sekään elämää kaada.
Tässä ei ole kysymys varsinaisesta kuurista vaan ehkä paremmin elämäntapatsekkauksesta. Toiveena on olla energisempi, nukkua paremmin, kokea keho omaksi. Tämän hyvinvointikuurin johdosta ei pidä luopua muista ihmissuhteista urheiluväsymyksen johdosta, ei kärvistellä pelkillä rahkoilla (vaikka rahkasta minä kyllä pidän) eikä ainakaan syödä light-tuotteita. Katsotaan, sopisiko tämä tapa minun tai sinun elämääsi ihan pysyvämminkin. Tehdään samalla pientä tieteellistä koetta, voiko muulla kuin juttagustafsberg-superdieetillä (kaikella kunnioituksella Juttaa kohtaan) tällainen keski-ikäinen kiireinen vaimo ja kahden lapsen äiti saavuttaa jotain kivaa uutta, jäntevämpää kehoa, lempeää tasapainoa ja vireyttä.
Varmaa on, että tulen juoksemaan nyt vähemmän. Sniif, minulla on jo nyt ikävä ystävättäreni ja minun aamujutteluita! Ei sillä, yritän kyllä suostutella ystävänikin tähän samaan kokeeseen. Pysy siis kuulolla, pian saat lisää infoa. Miten olisi, kiinnostaisiko lähteä matkaan mukaan sinulle sopivalla tavalla?