Mitä saa tehdä ulkonäkönsä eteen, ettei leimaannu pinnalliseksi, jopa bimboksi? Entä mitä kaikkea voi jättää itsensä eteen tekemättä, ettei vain olisi hiukan ällö ja välinpitämätön – erityisesti kanssaihmisiään kohtaan?

Olen monesti miettinyt, miksi ihmisillä on niin kauhean paljon sanottavaa muiden ulkonäöstä tai olemisesta. Toisen mielestä kaveri on liian laiha, toisen mielestä aivan liian lihaksiton, kolmas peräänkuuluttaa isoja rintoja, sellaiset ne olla pitää! ja neljäs huutaa, että tyyppihän on aivan liian lyhyt.

Minulle yksi nuori nainen sanoi kerran, että ”Maija, du är så söt, men lite för liten!”. Siis häh, paljonko pitäisi ostaa lisää lihakaupasta: 1500 grammaa jauhelihaa vai silavaa, että kelpaisin hänelle? Voih, hyväksytyksi tulemisen rajat on vedetty niin tiukoille. Harvoin ihminen on armollinen edes itseään kohtaan, jos on muita kohtaan kovin rajoittava.

 

Ja sitten on vielä ne tavat, niistä voi nyt ainakin muita morkata. Kuinka sivistymätöntä (käviköhän edes kouluja?), eihän se tyyppi osannut edes pöytätapoja – mikä juntti. Niin, skoolaaminenkin voi olla taitolaji ja käytöstavathan kaunistavat. Tiesitkö, ettei sovi vain nostaa lasia ja skoolata katsoen kaikkia kanssaystäviä silmiin. Kun on skoolattu ja maistettu lasista, niin sen jälkeen vielä kerran pidetään lasia koholla ja katsotaan kaikkia silmiin uudestaan. Ja tietenkin tämä kaikki tehdään oikeassa marssijärjestyksessä – esim. sit down dinnerillä kohotetaan ensin pöytädaamiin/-kavaljeeriin päin, sitten toiselle puolelle, sitten vastapäätä, sen jälkeen vastapäätä viistoon jne., huh. Melko tarkat koodit – ja harvan ihmisen hallussa.

sampanjakuva

Onhan se totta, että kun tietää koodit, on paljon helpompaa toimia kokkareilla ja vaikka valtiollisilla vastaanotoilla. Mutta jos joku ei tarkkoja hifistelyetikettejä tiedä ja oikeasti on kuitenkin ihan ystävällisen asiallinen, niin paljonkos sillä nyt sitten on niin väliä? Ei se ainakaan minun iltaani pilaa.MM amyn tyyli-8313

Ja eihän sitä arvostelua tosiaan jätetä oman pääkopan sisään tai suoriin kohtaamisiin, mikä olisi paljon reilumpaa – sanottaisiin siis päin pläsiä, että ”sä oot ihan armottoman juntti”. Nyt päivitetään sometiliä ja kuvataan omaan feediin kanssaihmisiä kuntosalilta “onpa rumat vaatteet!, voisi vähän toi tyyppi miettiä, miten salille lähtee liikkumaan!”. Miksi meitä kiinnostaa niin kauheasti muiden tekemiset tai olemiset, varsinkaan, jos ei kukaan kysynyt meidän mielipidettämme.

On varmaan hyvä olla terveen utelias ja kiinnostunut ihmisistä, mutta onko sillä nyt niin väliä, minkälainen toinen on, jos ei nyt ole inhottava ja ilkeä muita kohtaan? Ja tosissaan, jos on huolissaan jonkun terveydestä tai muusta olemisesta, kannattaa puuttua asiaan muulla tavalla kuin huutelemalla latteuksia tai haukkumalla ainakaan selän takana.

Luulenpa, että kehumalla kovaan ääneen jonkun itselleen mieleistä käytöstä, ominaisuutta tai muuta olemusta, saa huomattavasti paremman lopputuloksen kuin narisemalla itseään ärsyttävistä asioista. Kehuminen haukkumisen sijaan on positiivista vaikuttamista, mikä suuremmalla todennäköisyydellä muokkaa “mielipidevaikuttajan” ympärillä olevia kuulijoita ja sen myötä maailmaa hänen toiveittensa mukaiseksi tai ainakin lähemmäs toivemaailmaa.

Nimettömänäkään ei tarvitse riehua, ihan omilla kasvoillakin sanotaan, mitä sylki suuhun tuo – vaikka onhan nettihuutelu nimettömänä nyt ihan oma lukunsa. Patoutuneet ja sanomatta jääneet sanat tulevat keskustelupalstoilla suusta ulos kuin noroviruksen aiheuttama oksennus tai vielä pahempana, kuin ripuli.

Mutta en minä ainakaan itse enää ihan kauheasti hermostu näistä riehujista, jolleivät he nyt ole ihan oikeasti vaikka ihmisyyttä vastaan laukovia huutajia tai tiettyä kansanryhmää kohtaan vainoa yllyttäviä rasisteja. Ajattelen, että mitähän niille muita tuomitseville tyypeille pienenä tai jossain elämän varrella tapahtui, kun heillä ei ole varaa olla kivoja? Niin, nyt ei puhuta rahasta vaan henkisestä pääomasta.

Mutta, palataan nyt ensimmäiseen kysymykseen. Mitä kaikkea saa tehdä ulkonäkönsä eteen, ettei leimaannu bimboksi tai mitä saa jättää tekemättä? Turvallisuudesta ja terveellisyydestä ei kannata tinkiä. Eikä itseään kannata ajaa vararikkoon kauneushoidoilla tai altistua vakaviin muihin sairauksiin vaikkapa hampaiden huonon hygienian johdosta. Usein arvostelussa on kyse pohjimmiltaan kateudesta tai omasta pahasta olosta. Moni varmasti tekisi kauneusjippoja, jos siihen olisi varaa. Niin minäkin kirjoittaisin vaikka eheyttäviä runoja, jos osaisin. Mutta kun en osaa, tyydyn nauttien ja mieltäni virkistäen lukemaan muiden kirjoituksia.

 

 

tyyli.typo