Me tapasimme Holistic Health Coach Pirkko Tavailan kanssa ensimmäisen kerran viime keväänä. Kävin myöhemmin myös hänen luennollaan, jossa Pirkko osasi ihanan innostavasti, selkeästi ja maanläheisesti kertoa hyvinvoinnista.

Hän luennoi tyylillä, jossa ei kerrota, kuinka sinun pitää toimia, vaan tavalla, joka saa sinut itse miettimään asiaa. Usein toisen pohjustama, kenties asiantuntijan hiukan suuntaaviitoittama, mutta lopulta itse oivallettu asia tuottaa toivotun lopputuloksen.

Olen omien lasteni myötä miettinyt ruokailun monimutkaistumista. Teit niin tai näin, ei menekään oikein. Nyhtökaura hyväksi, liha pahaksi. Paljon maitoa, niin luut vahvistuvat. Ei sittenkään, maitoproteiinituotanto aiheuttaakin liikaa päästöjä. Se ruoka lihottaa, tuo ruoka laihduttaa. Paljon huonoa omaatuntoa ja syyllistämistä.

Jopa lapset saattavat nykyään olla hyvin tietoisia ruoan kaloreista tai terveysvaikutuksista. Itse en ainakaan muista, että olisin ennen kahdenkympin rajapyykkiä koskaan edes miettinyt mitä syödä. En laskenut kaloreita, en ajatellut luomuutta, ravinnon terveellisyyttä tai rytmityksiä. Omalla painolla mentiin, ja melko hyvinhän se meni. Rikasta ja ravitsevaa ruokaa luullakseni. Vai menikö kauheasti pieleen? Ehkä jonkin verran, mutta kenties kokonaisuus oli kuitenkin riittävän toimiva. Niinpä kysyn asiantuntijalta, mitä han ajattelee asiasta, miksi ruoasta tuli valtava hifistelyn ja tuunaamisen näyttämö?

IMG_4913

Pirkko, miten niin luonnollisesta asiasta kuin ruokailusta tuli pakollinen paha?

Ennen vanhaan vaatimatontakin ruoka-annosta arvostettiin. Ruoalla ei saanut leikkiä, eikä syömistä kyseenalaistettu, ellei pula-aika siihen pakottanut. Ruoka oli juhlittu sankari.

Nykymelskeessä ruokaan suhtaudutaan kuin hurmurin retaleeseen, joka houkuttelee huonoille teille lihomaan. Hella hirvittää. Laihdutuksesta on tullut harrastus ja dieetit ovat pöytäkeskustelun kuumin peruna. Paljon on menty metsään, kun niin moni suomalainen pelkää, että kasviksetkin lihottavat. Ruokarytmi on kadonnut ja vatsa kurnii, kunnes se ahdetaan illalla täyteen muonaa, jonka laadulla ei ole väliä.

stiinan keittiö (1 of 16)

Mutta se mustavalkoisuudesta. Voisiko ruokaa ja syömistä lähestyä ihan uudesta näkökulmasta?

– Ajattele vaikka kuinka intiimi asia ruoka on. Se kulkeutuu syvälle sisuksiin. Avaat sille koko elimistösi! Ruoka on parhaimmillaan kuin rakastaja, joka hellii jokaista solua. Ruoka on arkipäiväinen tapa osoittaa arvostusta ja rakkautta itseä kohtaan.

raakajoulu (8 of 61)

Näin ruoka rakentaa meidät aivoja myöten

Ihannetapauksessa syömme ravitsevan, monipuolisen, värikkään ja herkullisen aterian. Ruoansulatuskanavassa ruoka hajoaa ja ravintoaineet vapautuvat elimistön käytettäväksi. Suolistosta ravintoaineet imeytyvät vereen ja kulkeutuvat sen mukana kaikkialle kehoon. Vitamiinit, fytoravinteet, mineraalit, aminohapot, rasvahapot ja glukoosi matkaavat joka soluun. Aivot kirkastuvat ja olo on energinen.

Ruoka rakentaa meidät. Se vaikuttaa ajatteluun, tunteisiin ja terveyteen. – Ja tässä kohtaa voisi puhua suoliston terveyden merkityksestä ravintoaineiden imeytymiseen, mutta loikataan sen sijaan suoraan siihen, miksi aivot ovat sumuiset ja energia vähissä, vaikka kuinka nukkuisi ja söisi.

Aivot tarvitsevat tasaisen virran ravintoaineita. Aivojen tärkein energianlähde ovat ravitsevat hiilihydraatit. Suklaapatukka tai leipävuori ei auta, koska insuliini muuttaa höttöhiilareiden sokerin varastorasvaksi eikä energiaksi. Monimutkaiset, kasviksista saatavat hiilihydraatit sen sijaan muuttuvat elimistössä glukoosiksi, joka virkistää aivot. Energinen olo pysyy yllä, kun verensokeri pysyy tasaisena pitkään ja insuliini aisoissa. – Ja tässä kohtaa haluan kannustaa jälkiruoan syömiseen. Pieni pala kakkua ravitsevan ruoan päätteeksi ei kaada ojaan. Välipalana syöty sokeriherkku sen sijaan johtaa insuliinipurkaukseen ja pian sen jälkeen verensokerin romahtamiseen, eli väsymykseen ja nälkään.

Ja tämä on yhtä tärkeää kuin vitamiinit: Kattaus on puoliruokaa ja kiitollinen mieli katkaisee stressin. Ruoansulatuksen ja ravintoaineiden imeytymisen varmistamiseksi ruokahetki on syytä rauhoittaa. Hengittely varmistaa, että solut saavat happea ja ruoka palaa energiaksi.

Pirkko Tavaila

On kirjoittaja ja hyvinvointivalmentaja. Pirkon haaveena on tehdä yhä enemmän työyhteisöjen valmennusta. Vaikuttavin lopputulos saavutetaan silloin, kun hyvinvointivalmennus aloitetaan ylimmästä johdosta ja sen jälkeen edetään tiimeihin. Vapautuvien voimavarojen määrä on huikea! Työnilo ja ylpeys omasta työpanoksesta lisääntyy. Itsevarmuus kasvaa ja työkaverit tuntuvat entistä fiksummilta.

pirkko@eatbenow.com

www.eatbenow.com

hyvinvointi.typo