Juoksen ympäri vuoden säässä kuin säässä, mutta totisesti… viime viikkoina en ole ollut niin pirteä lenkille lähtiessäni kuin toivoisin. Joskus olo on kuin liian kauan keitinliemeen jätetyllä spagetilla: tahmea ja löllö.
Huhtikuussa minun piti käyttää koko tahdonvoimani siihen, että saan juoksuvermeeni (jotka ovat muuten supernolot epämuodikkuudessaan) niskaani ja itseni ulos ovesta. Mutta koska juoksukaverini odottaa, minun on “pakko” lähteä (muistutus juoksurutiinistamme löytyy täältä). Syy tahmeuteen johtui siitä, että elämäni hotellissa poikkesi normirutiineista. En saanut joka-aamuista Nespresso-kahvia kello kuuden kieppeillä ennen juoksulenkkiäni.
Huhtikuun ajan Nespresso-koneemme oli nimittäin pakattuna muuttokuormaan laatikoihin ja hotellin aamiaisravintola aukaisi ovensa vasta klo 7. Normaalisti minä siis douppaan kahvilla, mustalla lungolla tai espressolla kello kuudelta aamulla. Juon kahvini tyhjään vatsaan juuri ennen aamulenkkiä.
Aamudouppauksen jälkeen liitelen Helsingin rantoja pitkin, kevein askelin kuin kenialaiset huippujuoksijat (vaikka jalkani ovat noin metrin lyhyemmät). Ero douppaamattomaan liisteriminääni on kuin yö ja päivä. Ja toisaalta kokonaan ilman aamulenkkiä olisin vielä tahmeampi.
Jälkeenpäin minulle on selvinnyt, että monet huippumaratoonaritkin nappaavat kupillisen ennen matkaan lähtöä. Tärkeää on muistaa määrä: espresso on tietty parempi idea kuin jättimuki lattea, onhan suorituksen takia noloa joutua juoksemaan suoraan vessaan pian lähtöpamauksen jälkeen. Muistatteko kun kirjoitin taannoin luodinkestävästä kahvista (täällä linkki)? Se vasta suosittu juoksudrinkki onkin!
Löysin muuten mahtavan artikkelin maailman suosituimmasta alan lehdestä Runners Worldistä (lue juttu täältä). Siinä muistutetaan myös siitä, että kahvin voi nauttia muussakin muodossa kuin perinteisessä, esim. smoothiena. Ja, tadaa: linkki helmikuiseen kahvismoothiejuttuun löytyy täältä.
Mutta nyt takaisin Helsingin keväisille rannoille. Minä otan juoksukahvini joka aamu, sillä oloni on aamulla viiden ja kuuden kieppeillä usein makaronimainen ennen kahvijuomaani. Pää toimii, mutta keho on vielä raskas. Normaaleina aamuina nautin vielä aamukahvini juoksun ja suihkun jälkeen laten muodossa. Ja se onkin puhdasta nautintoa. Kahvin jälkeen venyttelen, jos viitsin – eli todella harvoin. Siinä minun täytyy ryhdistäytyä!Hyviä treenejä sinullekin, kahvin avulla tai ilman!