Iltapäivälehtien palstatilat ja sosiaalisen median feedit täyttyvät uudenvuodenlupauksista, treeniohjeista, trendidieeteistä ja muista elämänhallintavinkeistä. Aika on otollinen klikkauksille – erityisestihän juuri vuodenvaihteessa lukuisat ihmiset haikailevat pysyvää painonhallintaa, energisempää oloa ja muutosta elämäntapoihin. Samaan aikaan kommenttiosiot täyttyvät myös arvostelijoista, ainakin dieettien ja tipattoman tammikuun osalta. Yritetään olla nokkelia ja todetaan ” taitaa olla ongelma, kun pitää olla sokerilakossa” tms.

Ja tottahan se on. Monella on elämänhallintaongelma jollain saralla. Mutta miksi dissata toisia, jos he yrittävät skarpata? Viimeistään jouluna on monelta riistäytynyt kuluvan vuoden viimeisetkin kurinalaisuuden rippeet.

Harmillista toki, että ihmisen toivetilat vaativat useimmilta ponnisteluja. Täydellisessä tilanteessa elämän tasapaino olisi automaattista ja sisäsyntyistä.

Monen uudenvuodenlupaus liittyy hyvinvointiin, tarkemmin yksilöitynä laihduttamiseen ja urheiluun. Sama lupaus on tehty ehkä viimekin vuonna. Laihdutus saattoi onnistua, mutta se ei ollut pysyvää. Olemme hukkumassa ristiriitaiseen urheilu- ja dieettitietouteen ja edellisvuosien rikotut lupauksemme ehkä lannistavat meitä. “Ruoka-asiantuntijoitakin” on enemmän kuin puolet tusinassa ja erityisen kriittisen vastalauseen omille innostuksilleen saa usein niiltä, jotka ovat täysin tietämättömiä koko aiheesta. Monella on myös jotain sanottavaa mahdollisesti valitsemaasi dieettiä tai elämäntapamuutostasi kohtaan: söisit maalaisjärjellä, niin laihtuisit! Sinähän olet jo niin laiha! Energisyyden saat päivääsi hiilihydraateista! Proteiini on se juttu, sinulla pitäisi olla lihasta! Nukut hyvin, kunhan vaan laitat silmät kiinni!

Ihannemaailmassa kaikki olisivat toki sopivan painoisia, jänteviä, älykkäitä, varakkaita, henkisesti tasapainoisia, hyvin menestyviä, terveitä, hyvässä parisuhteessa olevia (tai omasta halustaan sinkkuja), kauniita ja kultaisia. Ja kaikilla olisi sama maku, kukaan ei väittäisi vastaan, kun oltaisiin niin samaa maata! Heh, heh – siinä se ironia piileekin. Me emme ole samanlaisia – sinä elät itseäsi varten, kehosi on sinua varten ja haaveesi ovat sinun unelmiasi. Niin on myös minun. Jatkuvasti sammakoitaan suustaan päästelevät ystävät eivät ole tosiystäviä ja lannistavia kommentteja jakelevat ihmiset voi kyllä surutta jättää omaan lukuunsa. Erityisesti myös ne tyypit, jotka jostain kumman syystä kertovat, kuinka heidän mielestään maailman kuuluu maata, peilaavat puolestasi sinun elämääsi  aina omaan elämäänsä ja luulevat, että kaikkien pitäisi syvässä sisimmässään haluta samaa kuin he, vaikka kaikki merkit viittaavat ihan toiseen.

Toki asiallista keskustelua mm. unelmista ja hyvinvointihaasteista kannattaa käydä. Parhaimmillaan keskustelu voi olla juuri silloin, kun toinen ei ole ihan samaa mieltä kanssasi. Siitä syntyy rikastuttava keskustelu. Ja onhan meillä lupa ja joskus jopa helpotus, kun voimme muuttaa mieltämme. Myös terveydenhuollon ammattilaisia kannattaa joissain tilanteissa konsultoida, mutta harvoin nyt perusterve ihminen saa vaikkapa tammikuun sokerittomalla dieetillä kauheaa hallaa itselleen aikaiseksi, vaikka laajentaisi dieetin jopa vähähiilihydraattiseen ruokavalioon.

Minä rakastan aloittaa vuodenvaihteen jollain haasteella: olkoon se vaikka punnerrushaaste, meditointihaaste, tipaton tai sokeriton tammikuu -haaste. Minusta pieni haaste tuo usein melko synkkään tammikuuhun valoa ja saa puolihunningolla (aah, välillä niin ihanan!) vietetyn elon kääntymään taas takaisin normitilaan.

Ihanaa tulevaa vuotta 2019!