Enkä halua ainakaan silikonipyllyä. En halua täytettä huuliini, en poskiini, enkä muitakaan plastiikkakirurgisia toimenpiteitä.

Tiedän toki, että takapuoleni voisi olla pyöreämpi, rintani suuremmat ja kulmani vähemmän painavat. Joskus nuorempana olisin jotain itsessäni halunnutkin muuttaa. Virheitä halutessaan löytää, ei niitä tarvitse edes niin kovin paljon etsiä. Olen keski-ikäinen nainen, silmissäni kuuluu olla muutama ryppy. Ilmehtivät kasvoni ovat saaneet iskuja iloista ja suruista, vaikka elämä on onnekseni kohdellut minua kokonaisuudessaan melko lempeästi. Kroppanikaan ei ole enää nuori. Se on synnyttänyt ja imettänyt kaksi lasta ja elänytkin jo yli 45 vuotta. Alan olla sujut itseni kanssa.

 

Ja miksi tämä aihe nousi nyt mieleeni? Muut aktiiviset Instagram-käyttäjät olette ehkä kokeneet plastiikkakirurgista mainontaa. Tietyt nimeltä mainitsemattomat “Rintojensuurennus”, “Ykköskirurgiaa” ja muut vastaavat toimijat alkavat seurata sinua instagramissa ja hetken päästä lopettavat kaverina olon ikään kuin loukkaantuneena, koska et seurannut heitä takaisin. Pian he kuitenkin aloittavat seurannan uudestaan, toiveenaan kenties parempi vastavuoroisuus. Mutta minun täytyy sanoa, että en ole kiinnostunut katsomaan Instagram-feediä silikonitisseistä tai botox-huulista. Joku on ja se on ihan okei.

Huvittavaa asiassa on, että tämä seuraaminen alkaa aina silloin kun julkaisen kuvan itsestäni. Ja minä julkaisen paljon myös sisustus-, ruoka- ja maisemakuvia (katso linkki Instagram-tiliini tästä). Mainonta jatkuu sähköpostinkin puolelle. Herkempi voisi loukkaantua – näitkö minussa noin paljon korjattavaa, että päätit välittömästi mainostaa plastiikkakirurgisia palveluitasi minulle? Hauraampi ja nuorempi voisi todella kokea epävarmuutta tämän jälkeen. Tietenkin kyseessä on ihan normaali yritysmarkkinointi. Luodaan tarpeita, jos potentiaalinen asiakas ei ole vielä huomannut tarvetta olevan.

Itsensä hyväksyminen voi viedä aikaa. Se ei ole kaikille itsestään selvää. Pikainen gallup ystäväpiirissä osoittaa, että monet meistä, ovat olleet nuorena joiltain osin tyytymättömiä tai epävarmoja itsestään tai ovat yhä. Käymättä jääneet koulut, riistävät rakkaudet tai lapsuuden kodin rikkinäisyys voivat myös kalvata mieltä. Vyötärölle kertyneet kilot harmittavat, pidemmät sääretkin olisivat toivomuslistalla ja nenäkin voisi olla suorempi. Muistan ystävättäreni muutama vuosi takaperin neljänkympin kynnyksellä sanoneen “voi kunpa minulla olisi nyt nuoruuden vartaloni ja nykyinen aikuinen mieleni, olisin kohdellut kehoani huomattavasti paremmin koko elämäni”.

Minä päätin ennen lasten syntymää, etten kritisoi itseäni enkä toisia ihmisiä lasteni aikana. En ulkonäköä enkä lahjakkuutta tai älykkyyttä. Lupasin muutakin (kuten “en koskaan kiroile” tai “en tee einesruokaa”), mutta ne lupaukset unohtuivat lähes yhtä nopeasti kun raskauskilot sulivat vyötäröltäni. Niin, ja minä satuin olemaan niitä, joiden raskauskilot todella lähestulkoon jäivät synnytyslaitokselle.

Mutta miten tämä pidetty lupaukseni vaikutti minuun? Siitä tuli itseään palkitseva voima. Kun ei arvioi itseään tai muita kriittisesti saati negatiivisesti ääneen, unohtaa pian ne kielteiset asiat. Kun ei soimaa itseään, unohtaa soimattavat asiat. Se ei tarkoita, ettei niitä voisi yhä olla, mutta ne eivät näyttele suurta roolia.

Tämä kaikki ei tarkoita, ettenkö mielelläni huolehdi itsestäni, ettenkö yrittäisi olla paras minä – mutta en hinnalla millä hyvänsä. Vaikka toisinaan soimaan itseäni, olen nykyään paljon lempeämpi itseäni kohtaan, silloin voin olla myös parempi minä toisia kohtaan. Tämä ajatusmetodi ei tee todellakaan täydelliseksi, mutta hiukan paremmaksi. Suunta on siis hyvä.

Ympäröi itsesi positiivisilla ajatuksilla ja ihmisillä, joiden kanssa sinun on hyvä olla! Niillä, jotka kannustavat sinua ja ovat puolellasi. Dissaajat ja muut huonoa karmaa säteilevät vain myrkyttävät ilmapiiriä. Ruoki positiivista minäkuvaa. Anna palautetta, silloin kun sitä pyydetään, kehu sekä kannusta muita ja ota vastaan kriittisiäkin arvioita silloin, kun palautteen antajan tarkoitusperät ovat lämpimät.