82 päivää juomatta. Tämä tarkoittaa 1968 tuntia ilman pisaraakaan alkoholia. Se myös tarkoittaa, että olen pian ollut 12 viikonloppua tipattomana. Se on nimittäin ajan määre, joka minulle on merkityksellinen. En nimittäin ole satunnaisia kertoja lukuun ottamatta koskaan juonut viikolla.

Päästän teidät myös heti alkuun jännityksestä ja kerron syyn juomattomuudelleni – alkoholi ei enää sovi minulle. Tosin ei ole sopinut enää vuosiin. En siis ole epäilyistä huolimatta raskaana, Peter ei saa kolmatta lastaan, eivätkä lapset lisää sisaruksia. Uskoakseni Peter on asiasta huojentunut, lapsia voi ottaa nuppiin. Minä puolestani tiesin asian olevan lähes mahdottoman, lähentelenhän jo viittäkymppiä.

Miksi alkoholi ei sitten sovi minulle? En ole alkoholisti, mopo ei lähde käsistä. En juo sammumispisteeseen, enkä kärsi säännönmukaisesti kauheista krapuloista. En siis ole maannut viikonloppuja kärsien sängyssä, saati ottanut aamuisin niitä kuuluisia varoitusmerkillä varustettuja loiventavia. Mutta varmuudella olen toisinaan juonut enemmän kuin lääkäri olisi määrännyt. Olen siis vuosien saatossa harjoitellut toleranssin kasvattamista, en juovu lasillisesta. Mutta kaksi lasillista onkin minulle jo liikaa. Ei juopumistilan vuoksi, vaan siksi, että uneni kärsivät alkoholista helposti. Ja viimeistään kolmesta annoksesta saan unen varmuudella helposti illalla silmään, mutta yöstä tuleekin sitten katkonainen. Huonosti nukuttu yö jää päälle ja uni korjaantuu vasta seuraavalla viikolla. Kaiken lisäksi, olen alkanut tuntea alakuloisuutta siinä vaiheessa iltaa, kun alkoholi alkaa laskea, vaikka aah – nousu onkin ollut niin suloista.

Edellä kuvatusta voi jo päätellä, että minulle alkoholi antaa vähemmän kuin ottaa. Mikään ei ole enää tässä iässä sen arvoista, että nukun yöni huonosti ja toisaalta miksi ihmeessä olisin viikonloppuillan alakuloinen viinini jälkeen, kun haluaisin vain nauttien lukea kirjaa tai katsoa leffaa.

Mihin siis tarvitsen viiniä? En mihinkään, ainakaan toistaiseksi. Olen sosiaalinen, en tarvitse rohkaisuryyppyä (puhun paljon, ehkä liikaakin) ja ennen kaikkea, olen löytämässä uusia keinoja rentoutua tavalla, joka todella rentouttaa minua – ei vaan akuutisti, vaan myös pitkässä juoksussa. Olen oppimassa juhlistamaan muullakin tavalla kuin skoolauksella. Tai ei minulla ole skoolausta mitään vastaan, lasini juomassa vaan ei ole prosentteja.

Olen pitänyt tipattoman kuukauden lukuisia kertoja. Yhtä monta kertaa olen päättänyt jopa lähes euforisen hyvältä tuntuneen kuukauden jälkeen, että jatkossa rajoitan juomiseni 6 senttiin valkoviiniä (tuo määrä ei saa minussa aikaan haitallisia vaikutuksia), mutta ennen kuin olen huomannut, annoskoot ovat kasvaneet ja olen taas ollut samassa tilanteessa, jossa viikonloppuna ensimmäinen asia mikä minulle tulee mieleen rentoutumiskeinona, on viini. Kierre on taas ollut valmis.

Mutta ajatusmuutosta tämä sober curios -reissuni on vaatinut? Koetinkivi olisi voinut olla lomamatkamme Jenkkeihin, mutta lentomatkan hetkellistä ”himoa” lukuun ottamatta matka meni ilman alkoholimielihaluja. Lentoemännän aloittaessa juomatarjoilun eturivistä, ajattelin kärryjen lähestyessä etäältä, että ”olisihan se ihana juoda lasillinen”, mutta lentoemännän ollessa kohdallani mietin ”miksi?”. En keksinyt mitään syytä juoda, joten päädyin gin toniciin ilman giniä. Lomamatkalla valitsin puolestani pirteyden; miksi haluaisin olla lomalla väsynyt huonosti nukuttujen öiden johdosta? Uudenvuodenaaton juhlinnassa ystävien kanssa mietin puolestani, että miksi ihmeessä aloittaisin tämän vuosituhannen alakuloisena vieraiden lähdettyä ja viimeistään tässä vaiheessa alkoholin haihtuessa kehostani.

Mutta matkani tipattomalla on tuonut paljon muutakin kuin hyvät yöunet ja melankolisuuden poistumisen. Se on tuonut vapautumisen kaavasta, tunnen oloni vapaaksi. En hermostu helpolla. Johtunee varmaan kunnollisista  yöunista ja hermomyrkyn poistumisesta kehostani. En tunne katumusta herätessäni viikonloppuaamuisin ilman, että mitään on oikeasti tapahtunut edellisenä iltana. En ole eristäytynyt kotiin – juhlin, näen ystäviä, käyn teatterissa, suunnittelen uutta lomareissua, mutta alkoholi ei näyttele näissä mitään osaa. Juonko enää koskaan? En tiedä, mutta ainakaan en juo tänä viikonloppuna.